Rakkaustarinat

Reilu vuosi sitten päätin piipahtaa deitissä. Olin jo melkein sisällä, kun ajattelin että anti olla. Hidas koneeni vain haki sivua. No olkoon, ajattelin. Avasin sitten yhden kirjoituksen ja päässäni naksahti joku. Jotenkin ´piti vain kirjottaa takaisin´. Parin päivän päästä sain vastauksen. Viisi päivää meilailtiin, sitten tavattiin. Kävimme syömässä kiinalaisessa ja teimme pitkän kävelylenkin kotiin. Katsoimme elokuvia ja söimme Runebergin torttuja (olihan Runebergin ilta). Sitten tapasimme seuraavana päivänä ja seuraavana ja seu... Nyt olemme olleet yhdessä reilun vuoden. Puolen vuoden jälkeen muutimme virallisesti saman katon alle. Sen lisäksi, että lopuksi päädyin sattumalta deitin sivuille ja löysin samoja arvoja omaavan pupusen, olin nähnyt hänet reilu kuukausi aijemmin etäältä ja silloinkin päässä klikkasi joku. Lisäksi olemme kolunneet maailmalla samoja paikkoja! Kaikki tämä kävi ilmi tapaamisemme jälkeen! Edessä on vielä yhteinen tulevaisuus...

Tämä tarina alkaa seikkailuraporttina mutta päättyy rakkaustarinana! Useita vuosia sitten innostuin nettideittailusta. Melkein jatkuvasti oli oma ilmoitus deittinetissä ja välillä vastailin toisten ilmoituksiin. Ikisinkkuna tein aina jo ilmoituksessa hyvin selväksi että en etsinyt suhdetta, ja kaikki toimi loistavasti. Tapasin kymmenittäin ihmisiä, joista osa osottautui idiooteiksi ja kusipäiksi, osa hyviksi tyypeiksi. Luultavasti baarista metsästäessä olisi paljon suurempi prosentti ollut niitä kusipäitä! Löytyipä netin avulla satunnaisempien juttujen lisäksi jokunen vakipanokin, joista jäi erittäin mukavat muistot. Sitten yhtenä kesäisenä päivänä vastasin ilmoitukseen, joka ei ollut millään tavalla erityinen, olin vastannut lukuisiin samanlaisiin ennenkin. Vaihdoimme muutaman sähköpostin ja tekstiviestin, ja sitten tapasimme baarissa. Ihan mukavaa oli ekoillakin tereffeillä, mutta ei voi sanoa, että mies olisi vienyt jalat alta. Kun tyyppi kuitenkin oli hauskan ja fiksun tuntuinen ja mukavaaa juttuseuraa, suostuin ihan mielellään näkemään uudestaan. Tapasimme toisen kerran, ja kolmannen ja... Ennen kuin kuukausi oli kulunut, olin korviani myöten rakastunut. Ja niin vietiin sinkkua, yhtään en enää haikaillut itsenäisen elämäni perään. Nyt olemme seurustelleet kohta kolme vuotta ja olemme edelleen ällötävän (ainakin lähipiirin mukaan) onnellisia. Häitä vietetään muutaman kuukauden päästä...

Olen kaksikin kaunista seurustelusuhdetta - puhumattakaan monista ystävyyssuhteista - aloittanut teidän ansiostanne. Kaltaisiani naisia harvemmin tapaa luontevasti livenä muualla, kuin baareissa. Netin kautta tutustuminen on luontevaa ja näissä minun kohtaamissani tapauksissa myös rehellistä. Vaikka suhteet ovatkin kariutuneet, muistelen niitä lämmöllä ja haikeudella. Teette todellisen palveluksen lepakkokansalle!

Löysin oman rakkaani deitti.netin kautta. Hän vastasi ilmoitukseeni ja juttu lähti siitä.. Nyt asumme yhdessä ja olemme onnellisesti kihloissa. Kiitos deitti.netille!

Hei! Luin kerran jätettyjä ilmoituksia ja yksi ilmoitus herätti mielenkiintoni ja pakotti minut vastaamaan. Kirjoittelimme muutaman kerran, tapasimme ja rakastuimme. Seurustelimme vuoden, jonka jälkeen erosimme. Uskoni Deitti -nettiin kuitenkin vahvistui, koska huomasin, että verkoilla liikkuu syvällisiä, mukavia ja komeitakin miehiä.

Cityn rekisteröityneet jäsenet saivat laittaa ilmaiseksi ilmoituksen City-lehden seuraavaan suureen deittiliitteeseen. Olin aikaisemmin harrastanut deittinettiä ja löytänyt sieltä yhtä sun toistakin tarinaa elämääni. Laitoin lehteen ex-tempore ilmoituksen, jossa etsin vanhempaa poikamaista naista lämmittämään mua jo. Vaadin puhelinnumeroa mukaan. Huonolla menestyksellä tapasin pari ihmistä. En enää osannut odottaa vastauksia, kun puhelimeeni ilmestyi tekstiviesti. Siellä oli houkutteleva vastaus. Samana yönä juttelin tämän Savolaisen naisen (vm.69) puhelimessa. Hän seisoi pakkasessa kännissä erään paikallisen baarin ulkopuolella ja juuttui ´ihanan seksikkääseen ääneeni´ saman tien. Kun hänen sormensa olivat tunnin kuluttua liian jäässä, hän pyysi lupaa soittaa myöhemmin yöllä uudelleen. Olin jo sängyssä, kun ehkä noin puolentunnin kuluttua puhelimeni välkkyi lattialla. Hän oli mennyt kotiin ja puhuimme puhelimessa ehkä neljä tuntia. Siitä alkaen olemme joka ikinen päivä olleet yhteydessä. Jo seuraavana viikonloppuna hyödynsimme Vr:n vihreää lähtöä ja matkasin hänen luoksensa. Rahaa junalippuihin ja puhelinlaskuihin viiden kuukauden seurustelumme aikana on mennyt törkeästi. Hänen kammottavin puhelinlaskunsa oli 690 euroa. Mutta hänestä en ole valmis luopumaan. Toivottavasti ei kultanikaan minusta.