Vuosien etsinnän jälkeen löysin elämäni rakkauden. Hän laittoi ilmoituksen, jossa haki vanhempaa miestä ja minä vastasin. Muutaman viestin jälkeen päätimme soittaa ja se riitti. Halusimme viipymättä tavata ja 6.12.98 tapasimme. Hän oli kaunis, miellyttävä, ystävällinen, seksikäs eli kaikkea mitä olin aina etsinyt ja mistä olin haaveillut. Hän oli parasta mitä maailmassa oli tarjolla ja minä löysin hänet Deitti.netin kautta. Hän on paras ystäväni ja elämäni rakkaus. Hän on edelleen minun ja olemma lopun elmämäämme yhdessä. Rakastuimme ensitapaamisen jälkeen emmekä eroneet sen jälkeen. Hän muutti sisään ja me menimme maistraattiin. Nyt elämä on juuri sitä, mitä olen aina toivonut. Meillä on koti, käymme töissä, jaamme kaikki ilot, surut, varat, ystävät. Elämä on tosi ihanaa.
Olin pettynyt pahasti aikaisemmista miesjutuista ja vaikka toisaalta pelkäsin taas etsiä seuraa ajattelin, että ei kaikki miehet voi olla samanlaisia kuin muutama edellinen seuralainen. Selailin Deitti.nettiä useana päivänä ja vastasin muutamiin ilmoituksiin kokeilumielessä, mutta niistä ei näyttänyt seuraavan sen kummempaa. Päätin kuitenkin vastata vielä yhteen mielenkiintoiselta vaikuttavaan viestiin ilman sen suurempia odotuksia. Siitä alkoi kuitenkin kiivas viestien vaihlelu ja muutaman päivän päästä päätimme jo tavata, koska molemmat asuimme samassa kaupungissa. Sen illan jälkeen molemmat tajusimme, että tästä voisi tulla jotain ja olimme innokkaita näkemään heti uudelleen. Meillä synkkasi alusta alkaen ja oli luonnollista olla yhdessä. Nyt siitä illasta on kulunut jo puolitoista vuotta ja yhä olemme onnellisesti yhdessä. Meidän rakkaustarinassamme on merkillistä se, että minä olin ainut joka vastasi hänen ilmoitukseensa, sen täytyi olla jo kohtaloa...
Mainoskatko - Sisältö jatkuu alla
Olin jo muutaman kerran harrastanut nettideittailua, lähinnä seikkailujen merkeissä. Olin kyllä ihan tietoinen kaikista nettideittailun epäkohdista, mutta päätin kuitenkin tavata kaksi vuotta sitten nimimerkin Ice Cream Boy (korni nimi, eikö?). Tapasimme kauniina kesäisenä iltapäivänä kaupungilla, kävelimme kauppatorille, söimme jäätelöä ja juttelimme. Ice Cream Boy oli yllätyksekseni komea ja älykäs. Erotessamme hän sipaisi peppuani, kun kysyin, oliko se likaantunut istuessamme kolera-altaan reunalla mussuttamassa jätskiä. Siitä se sitten lähti ja tällä hetkellä olemme asuneet yhdessä jo vuoden verran. Vaikeuksilta ei olla säilytty, mutta rakkautta löytyy.
Jätin ilmoitukseni deitti.nettiin kesällä 2001. Sain paljon vastauksia, joista noin viisi oli aluksi mielenkiintoisia. Kirjoittelin heidän kanssaan parin viikon ajan. Joillekin en jaksanut vastailla enää, kun heidän mailinsa muuttuivat tylsiksi. Noin kuukauden kirjoittelun jälkeen jäljellä oli enää kaksi miestä, jotka kiinnostivat. Toinen vastaili maileihini useammin ja hänen mailinsa olivat hauskoja ja saivat minut hyvälle tuulelle, joten päätin tavata hänet. Olin juuri kesän loputtua muuttamassa tuohon kaupunkiin, jossa tämä huumorintajuinen häiskä asui, joten tapasimme varsin pian muutettuani pieneen soluasuntoon, jossa kaksi muuta kämppistä tappelivat keskenään. olemme seurustelleet pian 2 vuotta ja asumme yhdessä mukavasti ja tilavasti. =)
4 vuotta sitten ajattelin vielä kerran kokeilla deitti.nettiä. Aikaisemmin tulos ei ollut kertaakaan mitenkään toivottu: ei yhtään herkkää, vakavamielistä ihmistä vaan pelkkiä kukasta kukkaan lentäjiä. Koitin laittaa sieluni peliin kun kirjoitin ilmoituksen.
Seuraavana päivänä postilaatikkoon pörähti sähköposti joka oli otsikoitu yksinkertaisesti "ehkä minä..." Jo siinä vaiheessa kolahti. Ja kolisee edelleen. On yhteinen koti ja parisuhteen rekisteröinti koittaa tulevaisuudessa. Ja se tunne joka silloin syntyi kun näin otsikon, se vain syvenee. Kaikki kiitos ja kunnia deitti.netille siitä, että se toi maailman ihanamman ihmisen elämääni.