Rakkaustarinat

Laitoin pariksi viikoksi ilmotuksen deittiin. En odottanut kuuta taivaalta enkä ottanut tosissanikaan että juttu toimis.

Yksi mies kiinnitti huomioni. Tuli vastaukseksi pitkä, huumorintajuinen meili jossa oli myös sielukkuutta ja johon oli pakko vastata. Muutamat meilit vaihdettua tapasimme ja tapailemme edelleen.

Juttu on vielä kovin tuore ja uusi, mutta alku näyttää hyvälle ja todella nautin tämän miehen seurasta. Romantiikkaakaan ei puutu, oli hienosti yllättävää kun eka treffeillä kävelimme muutaman kilometrin grillaamaan keskelle luonnonhelmaa. Loistava paikka hiljaisuudessa tutustua toiseen...

En olisi tätäkään miestä koskaan tavannu, ellen olisi ilmotusta laittanu ja hän siihen vastannu.

Kiitos Cityn deittipalvelun!

Tapasin ex-avovaimoni Cityn kautta 17-vuotiaana melkein 4 vuotta sitten.

Olin laittanut ilmoituksen Deitti.nettiin ja olin varma ettei sieltä nytkään mitään oikeaa löytyisi, koska olin sinä syksynä tavannut jo neljä tyttöä netin kautta ja kaikki liian erilaisia. Sitten eräänä sunnuntai-iltana katsoin mailiini ja sinne oli eräs nimimerkki vastannut ja ilmoittanut olevansa kiinnostunut minusta ja jätti puhelinnumeronsa. Tekstailtiin muutama viesti, seuraavana keskiviikkona käytiin elokuvissa ja siitä lähtien oltiin yhdessä vähintään joka kolmas päivä. :)

3,5 vuotta oltiin yhdessä, 3 vuotta erittäin onnellisesti. :) Se viimenen puol vuotta oliki sitten toinen juttu. Asuttiin yhdessä 2,5 vuotta. Ja edelleen ollaan hyvissä väleissä ystävinä, joten kiitokset vaan City.fi:lle ja Deitti-osiolle.

Kiitos City!

Tässä istun. Kerrostalokaksioni olohuoneessa, kirjoittamassa yhtä uskomatonta tarinaa. Tuskin ilman Cityä istuisin nyt tässä. Enkä olisi todellakaan näin onnellinen.

Syksyllä 2004 päätin muuttaa hetken mielijohteesta käyntikorttiani. Minulla oli yksinäistä ja päätin kirjoittaa siihen haikeamman kuvauksen itsestäni.

Vain muutama minuutti myöhemmin, eräs tyttö sattui selaamaan käyntikorttiani. Se teki häneen vaikutuksen ja hän lähetti minulle piristykseksi sähköpostiin viestin jossa luku: "Hali :D"

Siihen vastasin ihmetellen, että keneltäpä olin halin saanut ja miksi...

...siitä se sitten lähti. Nyt olemme tunteneet kohta kaksi vuotta. Yhdessä olemme asuneet vuoden. Olemme erittäin onnellisia ja ennen kaikkea kiitollisia tälle nettipalvelulle siitä, että näin löysimme toisemme, siis vielä kerran:

Kiitos City!

Vastasin Deitti.netin ilmoon reilut neljä vuotta sitten, ja kaksi vuotta sitten mentiin naimisiin. :) Tein elämäni parhaat kaupat, kiitos Deitti.netin!

Deitti.netin kautta tapasin miehen, jonka kanssa onnellisesti seurustelin kolme vuotta. Rakkaus muuttui ystävyydeksi ja yhteinen taipaleemme on päättynyt. Hyvä ystävä on silti kullan arvoinen.

Tällä hetkellä sinkkuilen, mutta uskon, että Deitti.net johdattaa minut vielä uudelleen rakastumaan.

Oli maaliskuinen tylsä tiistai ja satoi lunta. Olin yksin kotona kun muut lomalla hesassa. Aukaisin koneen ja sulkeuduin ajan kuluksi chattaamaan. Kyselin unelmieni miestä siinä tiedossa että ei varmana löydy. Mutta äkkiä tulikin vastaus... Mies oli jonku vuoden vanhempi ja vielä just sellanen ulkönäöllisesti mikä kääntää pään ja saa polvet tärisemään.

Siinä meni pari päivää meseillessä ja soitellessa, ja vielä saman viikon lauantaina menin ensimmäistä kertaa tapaamaan häntä. Saavuin aamulla tädin luokse linkkarilla ja vatsassa lensivät perhoset, kohta näkisin hänet. Kello läheni kahtatoista ja alkoi satamaan räntää leudon sään takia ja oltiin sovittu vielä että mentiin kaupungille ekaks. Hän soitti ja sanoi olevansa lähellä tädin taloa, ja pyysi tulemaan pihalle. Alkoi tosiaan jännittää...

Seisoin hetken aikaa pihalla sateessa ja sitten näin hänet. Molempien pitkät hiukset roikkuivat märkinä ja ja moikattiin toisiamme. Katseltiin siinä hetki toisiamme ja lähdettiin kävelemään kohti keskustaa. Ensin oli jonkin aikaa hiljaista ja ajattelin mitä se minusta ajattelee, pettyikö minun ulkonäköön? Sitten alettiin juttelemaan niitänäitä ja tultiinkin kaupunkiin.

Mentiin ensin Stockmannille ja sitten muihin vaateliikkeisiin. Sain hienon nahkaisen ranneremminkin. :) Tultiin ulos kaupasta ja siinä räntäsateessa halasin ensimmäisen kerran. Oltiin pari tuntia kaupungilla ja sitten märät vaatteet alkoivat kovasti paleltaa. Lähdettiin kohti hänen asuntoaan. Kävelymatka tuntui tosi pitkältä johtuen plattareihin kertyneestä loskasta ja kivusta kun ne hierti. Katselin mielissäni että seuralaiseni oli myös niinkuin mukava. :)

Pääsimme lopulta sisään lämmittelämään ja kuivattelemaan hiuksiamme. Istuin sohvalla sarjakuvaa lukemassa, hän katseli minua. Pahoittelin vettynyttä ulkonäköni. Kyllähän hän minua nätiksi sanoikin. Aikamme istuttua hän käveli makuuhuoneeseen ja laittoi musiikkia ja makoili sängyllä. Istuin viereen ja alkoi soimaan sentencedin Despair-ridden hearts. Menin hänen viereensä makamaan ja hetken kuluttua hän minut veti syliinsä. Laulussa lautettiin vapaudesta. Märät hiukset toistemme kasvoilla ja kädet ympärilläni painoin pääni hänen rintaansa vasten koska ujostelin katsoa silmiin. Hän kohotti kasvojani ja suuteli pitkään. Lämpö lähti huulilta ja lämmitti koko kehoa. Sitten makasimme sylikkäin ja vähän vieläkin viluisina tuona muistettavana päivänä mistä kaikki alkoi...

Paljon on sattunut ja paljon olisi voinut olla sattumatta. Lämpö ja kaipuu ei koskaan pakene minusta niin kauan kun seisot takanani ja pidät minusta kiinni. Olet nostanut minut tämän tästä ja antanut anteeksi. Olen sinulle paljon velkaa ja tulen varmasti olemaan. Yritän parhaani mutta älä päästä minusta irti vaikka lankean. Kiitos kultaseni...

Olen elämäni aikana kärsinyt parisuhteissa todella paljon ja usko rakkauden löytymiseen katosi jo aikoja sitten.

Viime kesänä liityin Cityn VIP-klubiin. Latasin käyntikorttiini valokuvani ja parin viikon kuluttua sain Viettelyn. Vastasin siihen "kuka siellä" ja siitä se sitten lähti. Vaihtelimme pikaviestejä päivittäin kolmen kuukauden ajan ennenkuin sovimme tapaamisesta.

Tapaaminen oli kiihkeä, ja keskustelimme hyvin paljon. Yhteinen sävel oli löytynyt jo viestittelyn aikana, ja kun lähdin kotiin, tiesin että olen ihastunut. Hän vei sydämeni ja hyväksyi minut juuri sellaisena kuin olen. Myös sen että minulla on lapsia...

Välillämme on matkaa, mutta tapaamme silti parin viikon välein, ja nyt suunnittelemme yhteenmuuttoa, ja olemme keskustelleet naimisiin menostakin...

Vastoin kaikkia ennakkoluuloja ja odotuksia, löysin Cityn VIP-klubista elämäni mihenen, sen toisen puoliskoni.

Etsin Sitä Oikeaa monta vuotta, kunnes 30-vuotiaana löysin hänet Deitti.net:ssä. Nyt olemme naimisissa ja lapsikin on. Menetimme neitsyytemme toisillemme, eikä elämässämme tule olemaan muita seksikumppaneita kuin toisemme. Säälittää lukea ihmisistä jotka hyppäävät sänkyyn koska häpeävät olla kokemattomia. Sitä oikeaa kannattaa odottaa!

Olin juuri muuttanut Etelä-Suomeen ja hyvä ystäväni oli sitä mieltä, että menee hyvä tyttö ihan hukkaan, kun en käy treffeillä ja ehdotti, että laittaisin ilmoitukseni Deitti.nettiin. No minähän ajattelin kilttinä maalaistyttönä, että en sitten varmasti! Uteliaisuus kuitenkin voitti ja pian sitä oltiin yhdessä kirjastossa hihitellen kirjoittelemassa "vaatimuslistaa" ihannemiehelle. Viisi vastausta sain ja yhden miehen kuvallinen vastaus sai minut tokaisemaan ääneen kirjaston hiljaisuudessa "mikä toi on?" Katselin sitä hetken, ja posket punaisina päätin vastata. =)

Sähköpostilla ei turhia jaariteltu, vaan aika nopsaan, ehkä kolmen mailin jälkeen vaihdettiin puhelinnumeroita. Yhden viikonlopun aikana taidettiin lähettää n. tuhat viestiä ja puhuttiin puhelimessa vähintään kymmenen tuntia. Seuraavalla viikolla tavattiin, ensimmäisellä viikolla tyyppi jo punkkas mun luona... =) Joo, tiedän - kuulostaa järkyttävältä. Kuukauden jälkeen sanoin asuntoni irti, kolmen kuukeuden jälkeen mentiin kihloihin ja "nyt me mennään naimisiin viikon päästä lauantaina". No ei nyt ihan sentään. Mutta mennään kuitenkin, se on varmaa. Hassu juttu. Mitään en hakenut, mutta kaiken sain ja löysin - sen voin sanoa - elämäni rakkauden. =)

En ole koskaan uskonut minkäänlaiseen virtuaaliseen seuranhakuun vaan käyttänyt aina sitä perinteistä. Vieraalle paikkakunnalle muutettuani huomasin kuitenkin nopeasti ettei sitä kunnon seuraa kuppiloista ja baareista oikein löytynyt. Harrastusten parissakin tuli vastaan luultavasti vain varattua väkeä.

Sitten eksyin kerran Deitti.nettiin katsomaan mitä täällä on ja kurkistin varovasti erääseen chattiin... Mitään seuraa en kuitenkaan ollut hakemassa.

Juttukavereita löytyikin heti. Mutta yksi erityisesti sai minut vastailemaan. Noin tunnin chattäilyn jälkeen vaihdoimme messenger-osoitteet ja jatkoimme toisen tunnin sieltä käsin.

Seuraavana iltana oltiin jälleen koneen äärellä molemmat ja siitä tulikin tapa että istuimme parituntia koneella iltaisin. Noin viikon päästä minulle ehdotettiin tapaamista ja suostuin. Sovimme että mennään elokuviin seuraavana päivänä.

Siellä sitten teatterin ovella kun katseet löysivät toisensa kummankin hymyt loistivat kasvoilla. Olimme ajoissa joten ehdimme jutella ennen elokuvaa ja käsitykseni mukavasta nuoresta miehestä vahvistui.

Elokuvan päätteeksi minulle tarjottiin kyyti kotiin pihassa en voinut vastustaa pyytää sisälle teelle, sillä oli kova pakkanen. Hetkeäkään ei ollut vaikeaa keskustella ja kello kulki tuhatta ja sataa.

Kun sitten oli jo niin myöhä, että hänen oli pakko lähteä, pitkittyi lähtö kuitenkin melkein tunnilla eteisessä olevaan keskusteluun. Katseesta näin, että hänen teki mieli suudella, mutta myös sen näki että hän epäröi uskaltaako...

Kun päätöstä ei näkynyt päätin rohkaista häntä halauksella. Sitten tovin päästä ei hän enää voinut vastustaa kiusausta ja suuteli, niin ihanasti, pehmeästi ja hellästi...

Jatkoimme iltakeskusteluja ja muutaman päivän päästä näimme jälleen. Kävimme kävelyllä merellä ja luonnon puistossa. Sen jälkeen tein hänelle ruokaa ja söimme.

Tapaamiset tiheni ja siirtyi pikku hiljaa yökyläilyyn. Ihastuminen tapahtui ihan huomaamattaan ja päivän kohokohdaksi tuli aina kun toinen saapui luokse.

Pääsiäisloman vietimme yhdessä ja siitä tulikin paras pääsoäisloma mitä on minulla ikina ollut... Sen jälkeen olemmekin viettänyt joka yön yhdessä ja tuskin enään yksin osaisi nukkuakaan.

On kuin oltaisiin tunnettu jo ikuisuus vaikka taitaa 2 kk olla lähempänä. :)

Eihän tässä vielä voida oikein rakkaudesta puhua, mutta odotukset on suuret näin lupaavalle alulle. Minä ainakin osaisin kuvitella viettäväni elämäni vanhoille päiville asti tämän ihanan miehen rinnalla.

Sain muutama kuukausi sitten meiliä Cityn sähköpostiin. Hän oli kiinnittänyt huomiota kuviini ja korttiini ja sitä kautta kotisivuihini. Hän oli tullut siihen tulokseen, ettei voinut enää vain lueskella, vaan hänen täytyi ottaa yhteyttä.

Hänen meilinsä olivat värikkäät ja runsaat, vaikka hän ensimmäisessä kappaleessa sanoi olevansa juuri lähdössä, hän lopetti vasta viisi kappaletta myöhemmin, käytettyään niin kuvailevaa kieltä, että hänet pystyi melkein näkemään kirjeiden kautta.

Tapasimme lopulta, ja viikonlopun vierähdettyä totesin että minun täytyy lopettaa muut viritelmät, joista osa niistäkin Cityn juttuja. Hän oli lähes suora ruumiillistuma Deitti.nettiin jättämästäni "lottokupongista", johon sain vihaisia vastauksia tyyliin "ikinä et tuollaista löydä, ja mikä luulet olevasi kun tollasta vaadit".

Vaikka hän ei kyseiseen viestiin vastannutkaan kielimuurin vuoksi, Cityä on kiittäminen siitä että tapasimme. Häitä valmistellaan jo ensi syksyksi, sillä todellisen rakkauden tunnistaa kun se kohdalle osuu, eikä tästä enää nuorrutakaan. :)

Löysin Deitti.netistä erään ilmoituksen, joka iski suuresti minuun. Lähetin vastauksen, mutta mitään ei kuulunut vähään aikaan, jolloin meinasin luovuttaa odottamisen. Mutta yllättäin tämä neito vastasi minulle, ja siitä alkoikin meilien lähettely päivittäin jos vain mahdolista. Tovin kuluttua sovittiin tapaaminen tytön kotikaupungissa. Toisella tapaamisella myöhästyinkin viimeisestä bussista ja tulin tytön luo yöksi. Siitä lähtien ollaan tavattu vähintäänkin viikonloppuisin. Juuri tuli kolme viikkoa täyteen eikä loppua näy. Tämä tyttö on kaikki mitä ole koskaan uskaltanut kuvitellakaan ja paljon enenmän.

Laitoin ilmoituksen Deitti.nettiin heinäkuussa 2003 ja sain paljon vastauksia. Siis omasta mielestäni todella paljon. Niiden joukossa oli sitten yksi, joka niin sanotusti "kolahti". Kirjoitin hänelle, ja siitä alkoi tiivis kirjoittelu, jota kesti kolmisen kuukautta, ennen kuin uskaltauduttiin nähdä. Siitä asti ollaan seurusteltu. En olisi uskonut, että niin helposti voi löytää rinnalleen niin rakkaan ihmisen.

Vieläkään ei ole selvyyttä, kumpi laittoi ilmoituksen ja kumpi vastasi, mutta Deitti.netissä tapasimme noin kolme vuotta sitten. Alku oli kankea, emme ehtineet tavata montaa kertaa kun mieheni lähti armeijaan ja juttu jäi sikseen, miltei unohduksiin. Armeijan loputtua kuitenkin satuin kirjoittamaan sähköpostia hänelle... Ja siitä se lähti. Nyt olemme seurustelleet puolitoista vuotta ja asumme yhdessä ihanassa kodissa! Ja rakkaus kukoistaa!

Sain ilmoitukseeni runsaasti vastauksia, ja vaihtelin parit mailin yhden ehdokkaan kanssa ja sovin tapaamisesta. Sitten kuitenkin saapui viimeinen vastaus ilmoitukseeni, ja se olikin Hän.

Tapasin edellisen ehdokkaan, mutta jotenkin oli etukäteen selvää, ettei se tämä ole (tapasimme vain kerran ja sitten emme enää pitäneet yhteyttä) ja jos se ei ole Hän, niin ei sitten kukaan. Tunnuimme vain olevan niin samanlaisia ja keskustelevamme jo mailitse niin luottavaisesti.

Tapasimme myöhemmin ensimmäisen kerran, ja treffit venyivät aamuyöhön eikä kumpikaan olisi halunnut lähteä kotiin - oli itsestäänselvää, että tapaisimme uudestaan. Viikon kuluttua olimme jo virallisesti yhdessä, ja nyt yhteistä taivalta on takana jo miltei puolitoista vuotta ja hyvin menee, yhteenmuutto suunnitteilla.

Hän on mies, jonka kaltaista en olisi uskonut olemassa olevan: keskustelunhaluinen, emotionaalisesti avoin, rakastava ja hellä, ennakkoluuloton mutta varovainen, sitoutuva, hauska ja jotenkin vain aivan uskomattoman sopiva ja tietysti oma itsensä aina ja joka tilanteessa.

Kiitos Deitti.net, kun annatte vaihtoehdon baareissa juoksemiselle! Ilman teitä en olisi Häntä koskaan tavannut, johtuen eri paikkakunnilla asumisesta ja juuri siitä, ettei kumpikaan meistä juuri baareissa pyörinyt seuraa hakemassa, jossa mahdollisesti olisimme voineet toisiimme törmätä.

Nettideittailussa tutustutaan ensin ihmiseen, sitten vasta ulkonäköön, enkä siihenkään joutunut pettymään - päinvastoin! Ilman Deitti.nettiä olisin edelleen surullinen, yksinäinen, erikoinen sinkku joka kuvittelee ettei häntä varten ole ketään toista olemassa. Nyt tiedän että on, ja se löytyi täältä!

Tuli laitettua ilmoitus syyskesällä, ilmoitukseeni vastasi erilainen eli ei just mun oloinen, mutta tsekattava tyyppi. Sovittiin tapaaminen kaivariin,mikä ei ole tosin kovin yllättävä tapaamispaikka.

Mun Fiilikset ekalta kerralta oli, "no katsotaan, ei nyt varsinaisesti kolahtanut mutta jotain siinä oli". Vastapuolella oli enemmänkin fiilareita ja haluja tavata jo heti uudelleen. Mä funtsin muutaman hetken suhtautumistani kyseiseen tyyppiin. Taivuin kuitenkin tapaamaan hänet, uudelleen ja uudelleen.

Tapaamiset venähti ja ennenkuin huomasinkaan minäkin rakastuin (vastapuoli oli tainnut rakastua jo ekana yhteisenä vkl:na) ja nyt asutaan yhdessä ja suunnitellaan yhteistä tulevaisuutta. Toivottavasti, eihän sitä tiedä mitä kohtalo eteen heittää. Niin minäkin skeptisenä jo muutamia henkilöitä tavanneena menin "vielä kerran" treffeille, juuri minä joka olin katsonut nenänvartta pitkin "eikö sitä muuten muka miestä löydä"

Lokakuussa 1998 jätin ilmoitukseni. Sateli vastauksia, joista vähitellen erottui yksi ylitse muiden. Tavatessamme olimme kirjoitelleen tiiviisti kolmisen viikkoa ja ensitapaaminen vahvisti sen, minkä olimme jo tienneet: kohdalle osui Napakymppi!

Takana on nyt yli 6 yhteistä vuotta, joista 5 aviossa. Kaksi maailman ihaninta poikaa ja onnellinen perhe. Kiitos City & Deitti.net!!!

Haluan ensinnäkin kiittää kaikkia niitä ihania miehiä, jotka minulle vastasivat. Oli monia ihania viewstejä enkä edes millään kerennyt vastaamaan kaikkiin.

Kaikki alkoi siitä, että vastasin itseäni muutaman vuoden nuoremman miehen viestiin. Mies ei vastannut minulle kuitenkaan takaisin, ja ajattelin, että kyseessä olisi mitä todennäköisiimin se, että hänelle oli jo joku loistava neito vastannut tai sitten olin liian vanha hänelle. Katselin kuitenkin meiliäni useasti, koska hänen viestinsä oli tosissaan kolahtanut minuun.

Lopulta uskoin, ettei mitään asialle voi ja päätin, että jätän ihan oman ilmoituksen. Minulle sitten vastasi todella moni mies ja yhden kanssa kävinkin ulkona, mutta ei kolahtanut. Sitten: mies lähetti minulle viestin, jonka aloitti kysymällä olenko minä minä se ihana nainen, joka oli hänelle kerran vastannut. Hän ei ollut onnistunut vastaamaan ilmoittamaani osoitteeseen, ja oli sen jälkeen yrittänyt etsiä minua, koska oli ihastunut vastausviestiini.

No niin, seurasi ensitreffit, joiden jälkeen en pystynyt suurin piirtein hengittämään. Normaalielämäni hävisi kokonaan. Olin viikon täysin huumassa. Olen toki yhä, mutta pystyn tekemään jo perusasioita. Sanoin viime viikonloppuna hänelle, että vaikka tapaamisestamme on vain kuukausi, minusta koskaan ole tuntunut näin rakastetulta. Ja minulla on ollut kuitenkin ihan pitkiäkin suhteita.

Enpä olisi ihan heti uskonut, mutta tämä palvelu toi luokseni maailman upeimman miehen.

Vuonna 1998 tutustuin Deitti.netiin ja aloin aktiivisesti selailla naisten jättämiä ilmoituksia. Kirjoittelin muutamille, muutama vastasi, mutta yksi vei mukanaan. Kirjoittelimme, chattailimme, soittelimme, ja lopulta tapasimme saman vuoden syksyllä. Ensimmäiset treffit kestivät viikon, toiset kaksi ja kolmannet eivät loppuneet enää koskaan. Muutimme yhteen ja nykyään olemme onnellisesti naimisissa.

Laitoin deitti-ilmoituksen keväällä 2000 ihan vitsimielessä. Yhteen ilmoitukseen vastasin vasta huvikseni kolmen kuukauden päästä, koska kaveri vaikutti kaikkea muuta kuin kiinnostavalta. Ja kas: kesäkuun alussa tapasimme, ja jo syyskuussa muutimme saman katon alle virallisesti. Se veti kerralla jalat alta, ja kaikki tapahtui hirveän äkkiä. Lapsemme syntyi syksyllä 2001, ja naimisiin menimme saman vuoden lopussa.

Elikkäs joskus pilailu kannattaa. =)