Itkevä taivas
Oli maaliskuinen tylsä tiistai ja satoi lunta. Olin yksin kotona kun muut lomalla hesassa. Aukaisin koneen ja sulkeuduin ajan kuluksi chattaamaan. Kyselin unelmieni miestä siinä tiedossa että ei varmana löydy. Mutta äkkiä tulikin vastaus... Mies oli jonku vuoden vanhempi ja vielä just sellanen ulkönäöllisesti mikä kääntää pään ja saa polvet tärisemään.
Siinä meni pari päivää meseillessä ja soitellessa, ja vielä saman viikon lauantaina menin ensimmäistä kertaa tapaamaan häntä. Saavuin aamulla tädin luokse linkkarilla ja vatsassa lensivät perhoset, kohta näkisin hänet. Kello läheni kahtatoista ja alkoi satamaan räntää leudon sään takia ja oltiin sovittu vielä että mentiin kaupungille ekaks. Hän soitti ja sanoi olevansa lähellä tädin taloa, ja pyysi tulemaan pihalle. Alkoi tosiaan jännittää...
Seisoin hetken aikaa pihalla sateessa ja sitten näin hänet. Molempien pitkät hiukset roikkuivat märkinä ja ja moikattiin toisiamme. Katseltiin siinä hetki toisiamme ja lähdettiin kävelemään kohti keskustaa. Ensin oli jonkin aikaa hiljaista ja ajattelin mitä se minusta ajattelee, pettyikö minun ulkonäköön? Sitten alettiin juttelemaan niitänäitä ja tultiinkin kaupunkiin.
Mentiin ensin Stockmannille ja sitten muihin vaateliikkeisiin. Sain hienon nahkaisen ranneremminkin. :) Tultiin ulos kaupasta ja siinä räntäsateessa halasin ensimmäisen kerran. Oltiin pari tuntia kaupungilla ja sitten märät vaatteet alkoivat kovasti paleltaa. Lähdettiin kohti hänen asuntoaan. Kävelymatka tuntui tosi pitkältä johtuen plattareihin kertyneestä loskasta ja kivusta kun ne hierti. Katselin mielissäni että seuralaiseni oli myös niinkuin mukava. :)
Pääsimme lopulta sisään lämmittelämään ja kuivattelemaan hiuksiamme. Istuin sohvalla sarjakuvaa lukemassa, hän katseli minua. Pahoittelin vettynyttä ulkonäköni. Kyllähän hän minua nätiksi sanoikin. Aikamme istuttua hän käveli makuuhuoneeseen ja laittoi musiikkia ja makoili sängyllä. Istuin viereen ja alkoi soimaan sentencedin Despair-ridden hearts. Menin hänen viereensä makamaan ja hetken kuluttua hän minut veti syliinsä. Laulussa lautettiin vapaudesta. Märät hiukset toistemme kasvoilla ja kädet ympärilläni painoin pääni hänen rintaansa vasten koska ujostelin katsoa silmiin. Hän kohotti kasvojani ja suuteli pitkään. Lämpö lähti huulilta ja lämmitti koko kehoa. Sitten makasimme sylikkäin ja vähän vieläkin viluisina tuona muistettavana päivänä mistä kaikki alkoi...
Paljon on sattunut ja paljon olisi voinut olla sattumatta. Lämpö ja kaipuu ei koskaan pakene minusta niin kauan kun seisot takanani ja pidät minusta kiinni. Olet nostanut minut tämän tästä ja antanut anteeksi. Olen sinulle paljon velkaa ja tulen varmasti olemaan. Yritän parhaani mutta älä päästä minusta irti vaikka lankean. Kiitos kultaseni...