Rakkaustarinat

Se oli liian hyvää ollakseen totta.. Tutustuin pari kuukautta sitten täällä aivan ihanaan mieheen, hän teki aloitteen. Komea kuin mikä ja herrasmies. Olimme kuin luodut toisillemmen ja rakkaus roihusi heti ensimmäisestä tapaamisestä lähtien.. tai niin ainakin luulin. Tänä aamuna palasin todellisuuteen odottaessani helsingistä saapuvaa junaa, odotin ja odotin.. mutta turhaan. Se oli kuin isku vasten kasvoja, mutta vielä pahempaa.

Olin osa sinun julmaa peliä, jossa isket täältä citystä herkkäuskoisia naisia, lepertelet heille kauniita kunnes kyllästyt ja jätät kylmästi ilman minkäänlaista viestiä. Radiossa "häsläri" niminen mies kertoi tästä hienosta "pelistä".. kumma kyllä, radiosta kantautui tuttu ääni... Nyt olen rikki, poikki ja väsynyt... Kaikki kertovat ihania rakkaustarinoita täällä, tämäkin olisi voinut olla sellainen. Muistona minulla on tästä rikkoutunut sydän ja paita joka vielä eilen oli minulle hyvin tärkeä... Olkaa varovaisia, ehkä juuri sinä olet seuraava....

Siitä on kait yli 7 vuotta. Jätin ilmoituksen johon vastasi urakalla miehiä minulle, joillekkin vastaisin. En jaksanut etsiä ketään itselleni, masennuin kun en löydä oikeaa. Vastasin miehelle jonka yhteinen tapaaminen oli ja meni, toiset tapaamiset tuli ja meni. Jossakin vaiheessa rakastuin häneen.

Ehkä tiesin silloin että hän sopii minun mieheksi. 1.1.2000 menimme kihloihin ja vieläkin olemme, tosin ilman yhteisiä lapsia.

Yhdessä asutaan ja asuntokin on yhteinen joka on nykyään vuokralla. Näihin vuosiin mahtuu monta tapahtumaa...

Kohtasin ilmoitukseni johdosta, mukavan miehen, johon pikkuhiljaa ihastuin.
"Puuhastelimme" kaikkea kivaa, ulkoilimme, retkeilimme, kävimme jopa ulkona, ravintolassa, jolloin hän teki katoamistempun. Sitä puitiin ja hän selitteli. Toivoin asian unohtuvan, hän ei kuulemmma pystynyt unohtamaan, mitä oli minulle tehnyt, eikä siksi pystynyt jatkamaan "suhdettamme"(mitä ei vielä edes ollut) onneksi. Ja kun en suostunut uskomaan tätä selitystä, tuli seuraava, hänen entinen vaimonsa oli ollut kalat, horoskoopissa, niinkuin minäkin ja olin sanonut, että jos en halua olla jonkun ihmisen kanssa tekemisissä, siirrän hänet mielessäni sivuun, ts. hän lakkaa olemasta minulle. Ihan vain säästääkseni itseäni. Tämä "mieheni" ei kuulemma kestäisi enää samanlaista eroa, jonka hän oli kokenut kalat vaimonsa kanssa. Eli koska olen kalat, emme voi tapailla ja olla yhdessä.

Olen netistä löytänyt kaikenlaista enemmän ja vähemmän kivaa, enkä uskonut että sieltä mitään oikeasti ihanaa löytyy.
Eräs päivä laitoin Deitti.net -sivustolle ilmoituksen, jossa hain ystävää. Sain monta vastausta miehiltä, jotka tarkoittivat 'ystävällä' salaista tai seksiseuraa. Niihin en vastaillut.
Sitten, viimeisiä päiviä, kun ilmoitukseni oli voimassa, sain vastuksen vuotta vanhemmalta pojalta. Hän kirjoitti ja kertoi itsestään kaikenlaista jo ensimmäisessä mailissa ja lähestyi ihan ystävällisissä merkeissä. "Sä oot varmaan saanu jo hurjasti vastauksia, mutta yritetään nyt kuitenkin".
Niinpä aloimme mailailla, kertoa toisillemme omasta elämästä. Selvisi, että poika oli suomenruotsalainen.
Yhteen mailiin kirjoitin itsenäisyyspäivän lähestyessä "Onko sulla suunnitelmia?" Hän ehdotti, että tapaisimme Helsingissä ja kävisimme leffassa ym. Vaihdoimme puhelinnumeroita. Tapaaminen sovittiin ja koko hötäkässä unohdin täysin, että minulta oli varvas murtunut. Ei se kyllä haitannut, ne olivat parhaat ensitreffit, millä olen ollut! :)
Tapailu jatkui ja kerran hän kysyi, etsinkö ystävää vai poikaystävää. Vastasin sen riippuvan tilanteesta ja ihmisestä.

Tuosta illasta on kulunut nyt kaksi vuotta ja kuukausia päälle. Olemme asuneet samalla paikkakunnallakin, mutta emme yhdessä. Nyt välissä on n. 100 kilometriä ja kaipaan häntä joka hetki. Ylä- ja alamäkiä on ollut, kuten suhteessa kuuluukin olla. Hänestä on selvinnyt koko ajan lisää asioita, ja haluan oppia lisää jatkossakin. Tuntuu kuin täydentäisimme toisiamme. Hän saa minusta esiin parhaita puoliani.

Tätä kai se rakkaus on. Toivon, että tämä tarina jatkuu vielä pitkään.

Löysin Deitti.netistä elämäni naisen viime vuoden lopulla. Nyt asumme yhdessä, syksyllä naimisiin ja yhteistä perheenlisäystä tuloillaan. En olisi ikinä uskonut, että näin kävisi. Kaikki vaan loksahti kohdalleen melkeinpä ensitreffeillä, kun olimme pari viikkoa ensin kirjoitelleet. Suosittelen kaikille lämpimästi Deitti.nettiä.

Ennen kuin olin kokeillut nettideittailua, ajattelin, että tämähän on helppo tapa löytää seuraa. Nyt minulla on ollut oma ilmoitus ja olen vastannut moniin ilmoituksiin (ystävänhaku, seikkailu, tositarkoitus, kirjeenvaihto). Vastaukseni olen laatinut huolella, niin että ne olisivat kiinnostavia ja kuvakin on ollut mukana. Tuntikausia olen viettänyt näillä sivuilla ilmoituksia selaillen ja niihin vastaten. Ja mitä on jäänyt käteen. Suunnaton vitutus, katkeruus ja huonouden tunne. Yhtään vastausta en ole saanut. Onko tosiaan niin, että en kelpaa kenellekään edes sitä vertaa, että joku vaivautuisi vastaamaan. Syy ei ehkä ole sivuissa, mutta mitään positiivista en näiden sivujen avulla ole saanut. Päinvastoin. Nettideittailu ei todellakaan toimi kaikkien kohdalla.

Viime kesänä päätettiin kaverini kanssa ihan läpällä selailla Deitti.netin ilmoituksia. Sieltä löytyi yksi ilmoitus ylitse muiden, johon vielä samana iltana vastasin.

Odottavan aika on pitkä, niin sanotaan. Ne muutamat päivät vastausta odottaessa tuntui äärettömän pitkältä, mutta vihdoin se vastaus tuli. Pelkkien mailien perusteellakin tää poitsu tuntui äärettömän hauskalta ja mukavalta, juuri sellaiselta mikä muhun kolahtaa. Ja se todella kolahti.

Viikko mailailtiin, vaihdettiin puhelin numerot ja lopulta päätettiin nähdä. En oo koskaan jännittänyt mitään niin paljon, kuin sitä ensi tapaamista. Ensimmäisellä kerralla kun nähtiin en oikein osannut sanoa mitään, ujo kun olen. Mutta onneksi hän antoi mulle toisenkin mahdollisuuden ja nähtiin myös seuraavana viikonloppuna.

Viime vuoden heinäkuusta ollaan nähty joka ikinen viikonloppu ja vieläkin se näkeminen tuntuu yhtä hyvältä. Kaveruus muuttui ihastukseksi, ihastus rakkaudeksi ja lopulta seurusteluksi. Yhdessä ollaan oltu nyt reilu 8 kuukautta ja hyvältä näyttää. Tän onnellisempi en voisi enää olla. Kesää suunnitellaan jo innolla, mulla on edessä muutto samalle paikkakunnalle, missä kultani asuu. Ollaan juteltu paljon siitä, mikä sen jälkeen muuttuu kun ollaan lähempänä toisiamme. Toivottavasti kaikki päättyy hyvin ja ollaan yhdessä kauan. Ensimmäistä kertaa olen rakastunut, kunnolla.

Kiitos City:)

olipa kerran pieni ja kiltti nuori nainen ja suuri ja kiltti nuori mies.

niinkuin muillakin sai tämäkin tarina alkunsa deitti.netistä:) *viime kesänä*

takana oli huono suhde ja särkynyt sydän.
kaveri oli löytänyt netistä ihanan miekkosen ja ajattelin että jospa minäkin...

eka tuntu et eipä taida löytyä,olin jo menettämässä toivoni ku löysin ilmoituksen jossa haettiin kesäkissaa.en ollut yhtään sellaista kesäkissa tyyppiä,mut toisaalta oli ehkä hyvä koittaa jotain muuta:)

laitoin viestiä,ja sain vastauksen.
kerroin heti alkuun että haen kyllä pitempi aikaisenpaa seuraa.*ollut aina rehellinen ja ajattelin olla sitä edelleen.*
ei haitannut,ja siitä alkoi viestittely kännykällä.
sitä jatkui muutaman viikon ku ajateltiin nähdä.
oli vaan yks ongelma et oon välil tosi ujo,et pelkäsin et mahdanko saada edes sanaa suustani.:D*kerroin etukäteen,et osas varautua*tapaaminen meni hyvin.

hmmm...sanotaan nyt vaik tätä miekkosta villeks.
villen kans oli helppo puhua ja seuras olla.
mun yllätykses mein viestittely jatkui ja nähtiin vielä kolme kertaa.
kaikki oli hyvin,mitä enemmän nähtiin ja viestiteltiin niin sitä enemmän tykkäsin villest.
mut kaikki hyvä loppuu aikanaan.
viimesel tapaamisel ku vei mut kotiin,niin kuulin sanat mitä en ikinä unohda:En halua mitään vakavampaa.

ajattelin et johtui siitä et villellä oli pitkä ja hyvä suhde takana/tai et en vaan ollut hänen tyyppiään.
olo oli sen jälkeen ku hylätyllä kesäkissalla.
en voinut syyttää villeä koska tiesinhän itse,et hän haki vaan kesäseuraa.

päätettiin jatkaa ''ystävinä'',mut jos olisin tiennyt et menettäisin sydämeni villelle.olisin lopettanut kaiken siihen.
tätä ''ystävyyttä'' kesti noin puolisen vuotta.
oli hyviä ja huonoi aikoi.
oltiin kumpikin tosi itsepäisiä mut aina selvittiin.
ystävyys ei vaan edennyt. *ville tiesi mun ei niin kaverillist tunteis.*

Ajattelin pari viikkoa sitten et jotain pitää tapahtua.
ei tuntunut oikealt tykätä toisest ku ei vissiin tykännyt musta.*En edelleenkään tiedä mitä ville oikein tunsi mua kohtaan.*
Syyksi sain et hän ei töiden takiaan voinut kiinnostua kenestäkään/vakiintua kenenkään kanssa.
päätin lähteä villen elämäst lopullisesti,olisin odottanut vaik kuinka kauan jos olisin tiennyt et olis ollu tunteitakin mua kohtaan...

ei tullut onnellista rakkaustarinaa,mut kiitos kuitenkin citylle.

Onnellinen rakkaustarina sai alkunsa juuri näiltä sivuilta. Onnellinen siihen asti kunnes hän päätti ettei enää halua rakastaa minua, olla kanssani tai toteuttaa suunniteltuja häitämme. Olen aikani kärsinyt tuskissani ja miettinyt mikä meni pieleen, mitä tein väärin ja missä kohtaa itse tajusin jutun mahdottomuuden. Syytin itseäni kaikesta, ihan kaikesta. Lopulta taidan olla ymmärtänyt, tai ainakin selvittänyt itselleni, miten asiat menivät ja miten ne nyt ovat. Vaikeaa se on ollut, enkä ole ihan täysin vieläkään asioista selvillä omassa päässäni, mutta hieman parempaan päin. ELämä kuitenkin jatkuu.

Yhteistä elämää kesti 4,5 vuotta ja ne olivat hyvää aikaa, pääasiassa. Rakastin häntä enemmän kuin mitään koskaan ennen. Asiat ovat kuitenkin kuten ovat ja olen sen hyväksynyt. En ole hänelle katkera. Olen vain eri mieltä hänen kanssaan.

Kuitenkaan en ole menettänyt toivoani löytää se oikea joskus ja jostain.

Haluan kiittää Cityä joka aloitti suhteemme ja miltei teki meistä onnelisen avioparin. Ilman tätä palvelua en häntä olisi ikinä löytänyt...

Enpä olis ikinä uskonut että löytäisin ketään elämänkumppaaniksi ja kaikesta vähiten tämän Cityn Deitti.netin kautta!

Löysin vahingossa tänne City.fi:n sivulle ekan kerran 30.6.2006, ja näin että täältäkin löytyy deittipalvelu. Olin edelleen sinkku mutta halusin löytää itselleni naisen elämänkumppaaniksi. Päätin huvin vuoksi kokeilla hakua jos löytyisi jotain ilmoituksia... Ja sieltä tuli 5 eri ilmoitusta jossa eka kolahti niin kovaa että oli pakko kokeilla onneani heti - en edes katsonut läpi muita ilmoituksia! :)

Olin varovasti innostunut mutten kyllä uskonut että hän vastaisi takaisin mutta ihme kyllä myöhemmin illalla tuli se vastaus... Ja kiinnostukseni kasvoi räjähdysmäisesti kun sain tietää vielä vähän enemmän... Siitä asti oltiin lähes erottamattomia, vaikkemme olleet tavanneet niin sähköpostin ja mesen kautta jatkoimme tutustumista sekä tekstiviestitse.

Monien mutkien jälkeen saatiin aikaan ekat treffit Syyskuussa. Hän vei kyllä jalat alta heti! ;) Ei ole koskaan aikaisemmin kolahtanut niin lujaa muhun, olin aivan onneni kukkuloilla ja me molemmat myönsimme, että tuntui siltä kun olisimme tunteneet jo vuosia vaikka oli menny vain 4 h...

Nyt olemme seurustelleet yli kaksi kuukautta ja eka joulumme on edessä. Kesti aikaansa ennen kun uskalsimme uskoa ja luottaa toisiimme kun niin paljon pettymyksiä ollut aikaisemmin. Nyt rakastamme toisiamme avoimesti ja tulevaisuudensuunnitelmia ja haaveitakin löytyy. <3

Sydämelliset Kiitokset Deitti.netille, että sain täältä löytää rakkaani! Vinkki sinkuille että täältä VOI todellakin löytää jonkun!

Olin aivan yksinäinen vegaani ja ehkä kärkäskin mielipiteiltäni. Kirjoitin puolifiilareilla tuntemuksiani ja mitä tapahtuikaan! Poikaystäväni on Parolan Panssariprikaatin Ylikersantti, kaikkea mitä inhosin... Rakkaus on sokeaa.

Ihanaa!

Näinhän minullekin kävi! Täältä löysin maailman ihanimman miehen, jonka kanssa haluan loppuelämäni viettää. Toisiamme täydentäen taapertelemme nyt yhteistä polkuamme.

En koskaan uskonut, että netin kautta voisi löytää mitään oikeaa. Olin täydellisen väärässä!

Uskomatonta kyllä, täältä se oma kulti löytyi!

Onnea kaikille hakijoille :)

Alkuvuodesta 2002 kaverini kaveri kertoi Cityn sivuilla olevasta deittisysteemistä, ja näytti omilla tunnuksillaan mistä on kysymys. Päätin luoda omat tunnukset ja jätin käyntikorttiini viestiä siitä mitä haen. Sain melko nopeasti useita vastauksia. Muutaman kanssa vaihdoin maileja, mutta pian yksi nousi yli muiden. Ihanan huomioonottava ja rakastettava mies tuli vastaan ja onnekseni myös minun ominaisuuteni viehättivät häntä. Asiat ovat menneet omalla painollaan ja nyt kirkko on varattu, puku ostettu ja menemme naimisiin ensi kesänä. Cityn Deitille kiitos!

Olin sähköpostitellut erään pojan kanssa pari viikkoa. Tapaamisesta oltiin puhuttu, mutta koko homma meni jotenkin jahkailuksi. Päätin ottaa härkää sarvista kiinni ja soittaa tälle pojalle. Näin siis tein viime lauantaina, muutaman siiderin rohkaisemana tosin :D

Soitin ja kyselin illan suunnitelmia. Selvisi että ollaan samalle suunnalle menossa molemmat juhlimaan ystäviemme kanssa, joten päätettiin sopia tapaaminen pienen mietinnän jälkeen..

Kun saavuin ystäväni kanssa paikalle, en nähnyt koko paikassa yhtään miespuolista henkilöä joka olisi vastannut sitä kuvaa jonka olin nähnyt. Olin varautunut kuitenkin sihen ettei kuva kerro totuutta.. Kun lopulta näin tämän pojan niin huh. Menin suoraan halaamaan ja esittelemään itseni, oli sen verran syötävän näköinen tapaus. :P

Koko ilta pysyttiin samassa porukassa. Tämä poika esitteli kaverinsa ja näiden tyttöystävätkin jo. :D Ennen illkua päätettiin lähteä isommalla porukalla jatkoilla. Jatkoilta toin kuitenkin tämän pojan lopulta omaan kotiini nukkumaan. Mitään sen kummempaa ei tapahtunut, nukuttiin ainoastaan lähekkäin. Siis kun lopulta päästiin nukkumaan pitkien keskusteluiden ja läpän heiton jälkeen.. :D

Aamulla jäin kuitenkin melko pian yksi ja uskoin koko homman olleen siinä. Sain kuitenkin tekstiviestin muutaman minuutin kuluttua ja illalla treffikutsun.. :) Tuntuu että kerrankin löysin sellaisen pojan joka vetää puoleensa niin henkisellä kuin fyysiselläkin tasolla.. Eikä hae pelkkää yhden illan huumaa.

Laitoin Deitti.nettiin ilmoituksen illalla 4.1.2004.

Muutaman tunnin sisällä sain ensimmäisen vastauksen. Lyhyehkö viesti, mutta juuri oikeita asioita oikealla tavalla sanottuna.

Mies ei lähettänyt kuvaa, mutta löysin sellaisen samalla nimimerkillä käyntikortista: massiivisen näköinen tatuioitu lihaskimppu. Pidän haasteista, joten ihan piruuttanikin päätin vastata, vaikka itse olen olemukseltani tällainen kirpun kokoinen pyhäkoulutyttö.

Tapasimme ekan kerran 13.1.-04, ja sen jälkeen suhde on syventynyt ystävyyden, ihastumisen ja rakastumisen jälkeen molemminpuoliseksi rakkaudeksi.

Nyt loka-marraskuussa -06 lähdetään 1. yhteiselle matkalle Afrikkaan. Hänestä on tullut osa elämääni, ja toivon, että näin tulee jatkumaan vaikka sitten hamaan tappiin asti...

...Silloin kun sitä vähiten osaa odottaa.

Reilut puoli vuttta sitten tein muuttoa toiselle paikkakunnalle. Ilmoitukseni olin jättänyt "leikkimielellä" Cityn käyttäjien luettavaksi, ja muuttotohinoissani unohdinkin, että joku sen sieltä säättaisi bongata. Ja niin kävi. Minulle kirjoitti paljon jos jonkun karvaista kirjoittajaa, mutta eräs valloitti sydämeni tekstillään, ja uskaltauduin leikkiin mukaan. Joskaan leikkiä se ei ollutkaan vaan totista totta, ja tässä sitä nyt ollaan, puolen vuoden jälkeen koitti jälleen paikkakunnanvaihdos ja yhteisen pesän laitto tulikin todeksi. Minä joka luulin ettei sitä oikeata olekaan... Niin silloin sitä vähiten osasin todellakin odottaa.

Kiitos Deitti.netin.

Se oli vuosi 1999 kun elämäni ensimmäistä kertaa surffasin Deitti.net sivuilla. Hieman häpeillen selasin ilmoituksia. Silmiini tarttui yksi ilmoitus johon oli ihan pakko vastata.

Sain nopeasti vastauksen takaisin. Seuraavana päivänä puhelinsoiton. Seuraavana päivänä tavattiin. Seuraavalla viikolla "asuttiin" jo yhdessä. Seuraavana kuukautena muutettiin virallisesti yhteen. Seuraavana jouluna kihlauduttiin ja seuraavana kesänä mentiin naimisiin.

Olemme edelleenkin erittäin onnellisia ja meillä on kolme ihanaa lasta. Kiitos City ;-).

Selailin erään työpäivän jälkeen deitti.net:tiä ja näin siellä yhden todella mielenkiintoisen ilmoituksen. Luin sen monta kertaa läpi ja minusta tuntui että olin juuri se oikea henkilö vastaamaan siihen ilmoitukseen. Mietin kumminkin että vastaanko siihen vasta seuraavana päivänä, kunhan ensin keksin jotain mielenkiintoista sanottavaa. Mutta jostain syystä päätinkin vastata ilmoitukseen heti. Sen jälkeen lähdin odottavaisella mielellä kotiin.

Seuraavana päivänä kun pääsin netin ääreen, halusin ensimmäiseksi nähdä sen ilmoituksen vielä uudelleen. Mutta huomasin että sitä ei enää ollutkaan siellä. Petyin kovasti ja unohdin koko jutun hetkeksi aikaa.

Kun sitten luin seuraavan kerran sähköpostejani, huomasin saaneeni vastauksen deitti.net:istä. Ja siellähän oli paluupostia tytöltä jolle olin kirjoittanut. Myöhemmin kuulin että hänen ilmoituksensa oli nähtävillä vain yhden päivän, jonka aikana hän oli saanut 10 vastausta. Mutta minä olin ainut jolle hän kirjoitti. Siitä sitten alkoi noin vuoden kestänyt suhde. Hän oli elämäni ensimmäinen rakkaus ja tunnen edelleen voimakkaita tunteita häntä kohtaan, vaikka suhteemme päättymisestä on jo vuosia. Ajankohta ei ollu paras mahdollinen meidän suhteelle ja siksi se sitten päättyikin ennen aikojaan. Mutta kaikesta huolimatta tunnen että kun sain tutustua häneen niin se on parasta mitä elämässäni on tapahtunut. Sain hetken aikaa kokea aidon rakkauden.

Etsin keväällä täältä Deitti.netistä ystävää vaihtamaan ajatuksia sähköisessä muodossa. Sain pari vastausta ja yhden kanssa jatkoimme aktiivisesti kirjoittelua usean kuukauden ajan kunnes lopulta pari kuukautta sitten päädyimme tapaamaan toisemme. Heti tavatessamme mies tuntui oikealta ja siitä lähtien olemme olleet yhdessä. Olen erittäin onnellinen ja toivon tämän suhteen kestävän läpi elämän.

Kiitos Deitti.netille että saatoit meidät yhteen!