Tällaisen ilmoituksen voisin tehdä sitten jos jonakin päivänä jos päätyisin katkeraksi ja koppiutuneeksi erakoksi:
"Nyt tarjolla harvinaista herkkua eli kaljuuntuva keski-ikäistyvä mies jolla harrastuksina naapureille kyräily, pihan kakaroille huutaminen ja paidan kutominen napanöyhdästä. Sukissa on reikiä ja alkkarit olen vaihtanut juhannuksena, piruako sitä koreilemaan. Partaa en suostu ajamaan sillä pidän lasten ja naisten säikyttelystä. Joten löytyisikö samanlaista naisihmistä jakamaan kiusanteon tuoma ilo?"
Sitä ennen asioita minusta:
Haussa siis elämänkumppani, jonka kanssa rakentaa yhteinen tulevaisuus. Seikkailut eivät kiinnosta, kuten eivät parisuhdepelit ja -leikit.
Olen opiskellut yliopistoissa hieman keskimääräistä keskittymiskyvyttömämmän oravan lailla hyppien näennäisesti laidasta laitaan. Yhdistävänä tekijänä kaikissa on kuitenkin ollut loputon kiinnostus kulttuuriin, yhteiskuntaan ja historiaan, eli toisin sanoen ihmiseen itseensä. Nyt olenkin aloittelemassa media-alan opintoja ammattikorkeassa, omassa mielessäni tämä voisi olla se tapa jolla kaiken voisi nitoa yhteen jonkinlaiseen pakettiin, joskin hieman rönsyilevään ja nurkista karheaan sellaiseen. Pakettiin joka on siis tekijänsä näköinen.
Myönnettäköön nyt heti alkuun, että olen nörttiyteen taipuvainen kirjoituspöydän ja tietokoneen eteen usein itsensä parkkeeraava ihminen, ja miksipäs en. Pystyn kuitenkin ilman sen suurempia kommervenkkeja nousemaan ylös ulos ja jos en nyt aina lenkille, niin ainakin tuttavien kanssa kahvilaan parantamaan maailmaa, eli siis puhumaan mitä sattuu mistä sattuu, ja mieluummin sen teenkin kuin lässytän Facebookissa.
Olen sarkasmin ja huonon huumorin ystävä ja viljelijä, joskus aniharvoin erehdyn sanomaan jotain aidostikin hauskaa ja kadun sitä välittömästi.
Omistan pikkutelkkarin, jota en liiemmin katsele. Joskus se on päällä taustameluna tai kiroilun, naurun tai tuhahtelun kohteena, tämä yleensä kyselytunnin aikana. Tanssilattialla näytän kelohongalta, tosin en yhtä eläväiseltä.
Minusta on mielekkäämpää mennä kodinkoneliikkeeseen tutustumaan omin silmin ja kätösin kaikkiin tuotteen teknisiin ja käytettävyyteen vaikuttaviin ominaisuuksiin, kuin tehdä se helpoin eli painaa tilaa nappia nettisivulla. Verhojen värillä ei ole minulle mitään väliä, ne ovat vain verhot.
Ostoskori ja lokasuojat kuuluvat polkupyörään ja pipo päähän talvella. Ostan kampoja tusinoittain, kuten myös kyniä, sillä minulla on taipumus hukata niitä... varsinkin silloin kun ne ovat upouusia avaamattomassa paketissa.
Minulla on vahvoja mielipiteitä ja ilmaisen ne, samaa odottaisin myös sinulta. Pystyn kuitenkin muuttamaan mielipidettäni jos siihen on syytä, pystythän sinäkin? En ole pitkävihainen enkä jäkätä, tingata saatan, mutta asiasta.
Luen runoja ja tiedekirjallisuutta, kuten myös autolehtiäkin, en sen vuoksi, että autot kiehtoisivat minua erityisemmin vaan yksinkertaisesti pidän tekniikasta joka niihin liittyy.
Olen varsin perhe ja sukukeskeinen ihminen. Lisäksi arvostan suuresti ystäviäni, joiden kanssa voin aina puhua avoimesti.
Jos jaksoit aidosti lukea tuon kaiken niin ota toki yhteyttä, ehkäpä voimme jonakin päivänä käydä ostamassa kahdestaan kiikustuolit joiden ominaisuuksiin tutustumme tietysti huolella yhdessä ennen ostopäätöstä.
Asun Oulussa, mutta jos se oikea löytyy muualta en ole sidottu tähän kaupunkiin.
PS. Jos pohdit voiko napanöyhdästä neuloa, vastaus on kyllä voi jos osaa valmistaa lankaa. Jalo taito jonka olen oppinut joskus juuri sillä hetkellä tähdellisestä syystä.