Ylläpito lähestyi sähköpostilla: "Muistathan, että sinulla on profiili Deitti.netissä..." Muistin, sillä vaikka edellinen kirjautuminen taisi olla vuoden 2012 paikkeilla, ei siviilisääty ole tässä välissä muuttunut.
Ruuhkavuosiksikin näitä taidetaan kutsua. Päivisin töitä, välillä vähän opiskelua, illat lasten kuljettamista harrastuksiinsa, yöllä liian vähän unta. Viikonloppuisin lisää lasten harrastuksia, vähän lisää opiskelua, satunnaisesti lisää töitä, jokunen nelijalkaiseen karvakaveriin liittyvä tapahtuma, pyykkivuoren kesyttämistä sekä imurin ulkoilutamista, ja edelleen liian vähän unta.
Sinkkuilua on takana reilu vuosikymmen, eikä se oikeastaan enää edes haittaa. Sukulaismummotkin ovat jo luovuttaneet kyselemästä rakkauselämän perään huomattuaan, ettei sellaista ole. Elämässä on mallillaan kaikki paitsi tuuri autojen kanssa - ei kannata edes kysyä. Arkea raamittavat kolme kouluikäistä lasta, omakotitalo keskellä Vihdin peltoja, kolme kissaa, ja työparina toimiva dobermanni.
Niin, tuo profiilikuvan tummempi tyyppi. Tottelee halutessaan nimeä Yoda, valloittaa takkahuoneen sohvan, piereskelee työpöydän alla ja kulkee joka paikkaan mukana kuin varjo. Varsin vauhdikkaasti edellä poukkoileva varjo. Yoda on meistä kahdesta se, kummalla on oma Instagram-tili. Ja jonka ruokavalio ja treeniohjelma on tarkasti suunniteltu.
Kaikenlainen epämääräinen säätäminen ja draamailu on jo nähty. Edellisestä kännäyskerrasta on yli 15 vuotta, ja satunnainen saunasiiderikin on ollut jo vuosia alkoholiton. Baarissa voi käydä pari kertaa vuodessa omalla autolla laulamassa karaokea, ja tulla viimeistään puolilta öin omaan sänkyyn nukkumaan.
Silloin kun lapset harvoin ovat jossain muualla, saattaa täydellinen vapaa koostua vihreästä teestä, hyvästä kirjasta, villasukista ja takkatulesta. Tai litrasta jäätelöä, puhtaista, mankeloiduista lakanoista ja 12-tuntisista yöunista. Tai yötä myöten painetusta duuniurakasta.
Deittailussakaan asioista on turha tehdä liian mutkikkaita - viestitellään hetki, tavataan, katsotaan miten kemiat kohtaa ja jos kummastakin siltä tuntuu, niin jatketaan kaikessa rauhassa toisiimme tutustumista.
Pelkkää peitonheilutteluseuraa en ole etsimässä, mutten myöskään heti varaamassa yhteistä hautapaikkaa. Jotain siltä väliltä - sopivasti mutkatonta yhdessäoloa, kainalossa kiehnäämistä ja omaa aikaa. Tai sitten ei, näinkin on ihan hyvä.