Ruuhkavuosiksikin näitä taidetaan kutsua. Kolme teiniä, harrastuskoira ja omakotitalo keskellä peltoja pitävät huolen siitä, ettei vapaa-ajanongelmia pääse syntymään.
Sinkkuilua on takana reilu vuosikymmen, eikä se oikeastaan enää edes haittaa. Sukulaismummotkin ovat jo luovuttaneet kyselemästä rakkauselämän perään huomattuaan, ettei sellaista ole. Elämässä on mallillaan kaikki paitsi tuuri autojen kanssa - ei kannata edes kysyä.
Kaikenlainen epämääräinen säätäminen ja draamailu on jo nähty. Edellisestä kännäyskerrasta on yli 15 vuotta, ja satunnainen saunasiiderikin on ollut jo vuosia alkoholiton. Baarissa voi käydä kerran vuodessa omalla autolla laulamassa karaokea, ja tulla viimeistään puolilta öin omaan sänkyyn nukkumaan.
Silloin kun lapset harvoin ovat jossain muualla, saattaa täydellinen vapaa koostua vihreästä teestä, hyvästä kirjasta, villasukista ja takkatulesta. Tai litrasta jäätelöä, puhtaista, mankeloiduista lakanoista ja 12-tuntisista yöunista. Tai yötä myöten painetusta duuniurakasta.
Deittailussakaan asioista on turha tehdä liian mutkikkaita - viestitellään hetki, tavataan, katsotaan miten kemiat kohtaa ja jos kummastakin siltä tuntuu, niin jatketaan kaikessa rauhassa toisiimme tutustumista.
Pelkkää peitonheilutteluseuraa en ole etsimässä, mutten myöskään heti varaamassa yhteistä hautapaikkaa. Jotain siltä väliltä - sopivasti mutkatonta yhdessäoloa, kainalossa kiehnäämistä ja omaa aikaa. Tai sitten ei, näinkin on ihan hyvä.