Unelmoin omasta puutarhasta. Aamun teehetkestä omenapuun alla. Unelmoin siitä, että osaan kutoa villasukat. Unelmoin talvipäivistä takan ääressä itse keitetyn kaakaon kera. Hellästä halauksesta ohimennen silloin, kun tuntuu että kaaos ja hälinä helähtää ovesta sisään. Olen hymyjä ja lempeitä lauseita. Olen auttavia käsiä ja rehellisyyttä. Pidän antiikista ja pidän päivistä, jolloin voi ilman elektroniikkaa. Unelmoin sinusta, joka et pelkää vaikeita tilanteita. Unelmoin sinusta, joka ottaa tilanteen haltuun kun sitä tarvitaan. Sinusta, joka seisot rinnallani vaan et minussa kiinni tai edessäni. Olet vilpitön ja empattinen. Haluat auttaa ja olla ystävällinen. Ymmärrät niitä pieniä hetkiä, jotka tekevät elämästä onnellisen. Unelmoin puutalosta ja jonkinlaisesta idyllistä. Ei mitään suurta eikä hohdokasta. Jotain tavallista. Olen ihana ihminen ja etsin sinua joka olet myös. Olen äiti neljälle lapselle. Kaksi heistä on kotona. Yksi vatsassa. Yksi taivaassa. Olen onnekas ja nautin elämästäni heidän kanssaan. Joskus unelmoin silti sinusta, joka unelmoit minusta.