Moikka vaan!
Kuka joisi puolet aamukahveista, kun aina keittää liikaa? Kenen kanssa istahtaa sohvalle rankan työpäivän jälkeen? Toinen puoli ruokapöydästäkin on miltei täysin käyttämätön. Olen enemmän kuin tyytyväinen omaan elämääni, mutta miksipä ei voisi olla vieläkin mahtavampaa.
Päivät kuluvat töissä erittäin ymmärtäväisten asiakkaiden kanssa ja illat yleensä kotona näppäillen, kokkaillen ja ihmetellen maailman menoa. En turhista ressaile, enkä revi hiuksia päästä, vaikka joku hihhuli tekeekin taidepläjäyksen, jossa on musta Mannerheim. Minulle on myös täysin se ja sama, onko vessapaperirulla telineessä kummin päin. Ihan kiusallani saatan sen kyllä toisin päin vaihtaa. Joskus, kun oikein hullaannun ja olen täynnä tarmoa, käyn kulman takana kuntosalilla. Tylsinä viikonloppuina saatan eksyä ystävien kera paikalliseen juottolaan, jossa viiksekkäät hipsterit siemailevat irvistellen viskiä ja väittelevät siitä, oliko Väinö Tanner vuoden 1918 jälkeen lainkaan oikeaoppinen sosiaalidemokraatti? -En todellakaan tiedä.
Sinulta toivoisin lähes yhtä täydellistä omaa elämää ja sitä, että et pidä mahdottomana ajatuksena viettää kokonaista päivää löhöten sohvalla, katsellen elokuvia ja syöden ämpärillistä kanaa kaikkien mahdollisten herkkujen kera.