Tarinani lyhyesti.
Pitkä avioliittoni päättyi muutama vuosi sitten ja eräs ystäväni oli tuolloin minun lohtu ja turva, olkapää johon sain nojata, itkeä ja purkaa kaiken hyvän sekä pahan. Aloin myös tuntea häntä kohtaan jotain muutakin, jotain paljon vahvempaa kuin pelkkä ystävyys. Kielsin tämän tunteen itseltäni, perustelin kiellon itselleni typeränä kosketuksen kaipuuna ja hellyyden puutteena. Olinhan henkisesti säpäleinä ja mieleni, sekä tunteeni kiersivät hurjaa vuoristorataa, enkä ollut koskaan edes ajatellut toista naista "siinä mielessä".
Kykenin työntämään nämä kaikki ajatukset taka-alalle ja sitten iski tämä hiton korona. Työni muuttui etätyöksi ja sosiaalinen piirini rajoittui täysin ystäviini, jotka kaikki edustavat samaa sukupuolta kuin minäkin. Tyttöjenillat lisääntyivät ja samalla tämä aiemmin tukahdutettu tunne alkoi nostamaan jälleen päätään.
Olen vaiennut visusti näistä kielletyistä tunteistani ja aion vaieta niistä siihen saakka kunnes tiedän mitä olen ja mitä haluan.. Kenties löydän täältä sen ihanaisen ihmisen joka auttaa minua löytämään itseni ja kenties se ihminen olet juuri sinä joka tätä luet😊
Ps, ethän painosta tai hoputa minua mihinkään..käperryn helposti kuoreen, enkä pääse sieltä helposti pois.
Kaikelle on syynsä, aikansa ja paikkansa.