Olen jotenkin konservativinen ja perinteisen miehen ja naisen roolit on kunniassa. Keskinäinen kunnioitus ja töiden jakaminen sopivassa suhteessa on asiaa. Mutta jos musta haluat jonkin kokki hippi hitu pellen niin ei taida tulla kauppoja.
Sen sijaan huolehdin, että perheellä on hyvä koti, ruokaa jääkaapissa ja vaatteita päällä eikä muutenkaan ole puutetta perusasioista. Vaimon paikka on mun vierellä, EI nyrkin ja hellan välissä.
Lapset kasvatetaan kunniallisiksi kansalaisiksi ja itsenäisiksi aikuisiksi, jotka pärjää elämässä. Yhdessä eletään ja koetaan elämän ilot ja surut sekä nautitaan yhdessä.
Kirjoittaja on voittaja, enkä jaksa notkua täällä vonkaamassa. Mulla on parempaakin tekemistä, soitan vaikka kitaraa senkin ajan.
Olisiko sinusta siis minulle ystäväksi?