Hei sinä iltojeni ilo ja elämäni valo. Itsevarmuutesi todistaa että tiedät olevasi olikealla tiellä sinne minne olet menossa. Olet varma, mutta naisellisella tavalla hellyttävä joskus. Sinut tekee mieli ottaa syliin ja halata. Et oikein tiedä miksi olet niin rakastettava, kai olet vähän elämäntapataiteilija.
Olet notkea ja sillä tavalla hassu ettei kaltaisiasi ole kuin yksi tuhannesta. Et tietenkään halua olla huomion keskipisteenä, mutta olet huumorintajuinen kun seura on sopiva ja tunnelma oikea. Varmaan sinä etsit sellaista miestä joka toisi parhaat puolesi esiin, uskot nimittäin hyvyyteen ja pyrit pahuudesta pois, jos pahuutta noin suloisen olennon elämässä on ollutkaan.
Jokin tomerassa puuhastelussasi alkaa rakastuttamaan sivusta seuraajaa. Yrittämisen puutteesta sinua ei voi moittia, etkä ole laiska vaan rento. Tavoitteita voi olla tai ehkä olet jo saavuttanut ne, tarvitset vielä yhden aivan erityisen ihmisen joka rakastaa sinua, tietysti, ja hyväksyy sinut kokonaisvaltaisesti.
Sinun täytyy olla oppinut elämässä, koska viisautta sinussa on. 0let varmaan pohdiskelija sisimmältäsi, aina ei kuitenkaan jaksa ja silloin onkin paras heittäytyä virtaan. Myötävirtaan menevät kuolleet kalat ja sinä. Kuulut nimittäin sellaiseen yhteisöön joka komppaa arvojasi, viitekehykseen, joka meillä kaikilla on päämme sisällä. Sinun kehyksesi tulee 70-luvun haalistuneista valokuvista, perinteistä, liikunnasta, luonnosta.
Kirjoittaisit määreidensä mukaiselle herkälle pojalle, jolla ei ole paheita, uskoo tiimityöskentelyyn eikä potki maassa makaavaa.