Näin luonnehtisin itseäni:
En halua kirjoittaa mitään über mainospuhetta itsestäni, koska se tuntuu niin falskille. Toisin kuin jugurttipurkin sisältö, en ole luonnosteltavissa postimerkin kokoiseen tilaan. En halua alistua formaattiin joka on minusta kankeaa ja typerää T-Ford massatuotantomaailmaa.
Minut saa nauramaan:
Mä nauran aika paljon itselleni ja myös toisten ihmisten mokailuille sekä kaikenlaisille kurjille asioille mitä elämässä tulee vastaan ja kaikki enemmän tai vähemmän kokee. Elämä on aikamoista sirkusta ja parhaiten mä tunnen sopeutuvani siihen, kun muistan nauraa oudolle kaaokselle jota ihmisten maailmaksi kutsutaan.
Minä en pidä:
Ihmisistä, jotka ei halua tutustua muhun jonkun typerän ennakkoluulon takia ☹️ Sellaisista, joiden ensimmäinen keino ratkaista ongelmia on lähteä karkuteille, koska ne on itse niin huonoja keksimään ratkaisuja, vaikka elämässä on tärkeintä kyky muovata todellisuutta, eikä vaihtaa maisemaa. Heistä, jotka ei siedä tunteita itsessään eikä toisissa ja yrittää lannistaa katkerina toisen itseilmaisun jäykkiin totunnaisiin kaavoihin.
Jos saisin yhden toiveen:
Niin en tiedä mitä toivoisin. Jos kyseessä olisi joku toiveen todellisuudessa toteuttamaan kykenevä henkilö, niin suhteuttaisin tilannekohtaisesti hänen kykyjensä rajoihin. Millään täysin yleisellä tasolla minua ei puhuttele ajatusleikki, koska mitään lampun henkeä ei ole olemassa, joka voisi höyrypäisen toiveen toteuttaa. Käytän aivojani todellisuudessa elämiseen, enkä pilvilinnojen asuttamiseen.
Asioita, joista en ikinä luopuisi:
Ei pitäisi koskaan sanoa ”ei-koskaan”, koska omat arvot ja haluttomuus luopua jostain on tilannekohtaisia seikkoja. Vaikka usein ajattelemme esimerkiksi omaa henkeämme korvaamattomana, niin tilastollisesti laskettuna yhden ihmisen hengen arvo on hänen omasta mielestään noin 1 500 000 $. Kaikki ihmisen arvot ovat keskenään verrannollisia niin, että periaatteessa myös elämä voidaan vaihtaa rahaksi ja raha elämäksi.