Pikku-Kalle istuu matikantunnilla, kun opettaja kysyy luokalta
-Aidalla on kolme varista, maatalon isäntä tulee ja ampuu haulikolla niistä yhden. Kuinka monta jää aidalle?
Pikku-Kalle miettii hetken ja vastaa:
-Ei yhtään, yksi kuolee ja muut pelästyvät pauketta ja lentävät pois.
Opettaja toteaa:
-Ei Kalle, niitä jää kaksi, mutta pidän kyllä sinun ajattelutavastasi.
Pikku-Kalle miettii hetken ja avaa jälleen suunsa:
-Opettaja, mulla olis rouva opettajalle kysymys. On kolme naista jätskikioskilla. Jokainen heistä ostaa mehujääpuikon. Yksi naisista nuolee puikkoa, toinen imee sitä ja kolmas ottaa reiluja paloja. Kuka naisista on naimisissa?
Opettaja vastaa, poskille puna nousten, hieman nolona lopulta:
-No, hmmm, kai se on se joka imee sitä?
Pikku-Kalle siihen:
-Ei, se on se jolla on sormus nimettömässä, mutta mä pidän sun ajattelutavasta..
Nyt sitten vakavammat asiat. En sekaannu varattuihin. En vastaa kuvattomiin profiileihin. En ole innostunut/kiinnostunut pitkistä välimatkoista. Eikä yhdenillan jutut innosta. Niistä tulee varmasti vain paha mieli. Enkä etsi kirjekaveria. Mitä järkeä on laittaa tietoa ihannekumppaniosioon, että mistä kaupungista ettii ja kuinka suuri etäisyys on oulusta kun aletaan kettuilemaan kyseisestä asiasta. Minä en rupea paskojen työaikojeni takia kulkemaa monta sataa km:iä sinne sun tänne. Lapsikin on joka toinen viikonloppu. Sellainen tyhjänpäiväinen lupailu ja säätely on auttamatta out mun kohdalla!