Tähän kirjoittamani selonteko, joka on varsin puolueellinen näkemys itsestäni, voi hyvinkin olla ristiriidassa erinäisten profiilistani löytyvien tietoiskujen kanssa, joihin oli valittava jokin ennalta määritellyistä vaihtoehdoista, ja pidätänkin täyden oikeuden olla siinä suhteessa kanssani eri mieltä.
En ole aivan varma mitä täältä etsin, mutta toivon hartaasti löytäväni sen. Kykenen kuitenkin hahmottelemaan joitain osia siitä: ensisijaisen tärkeää minulle on keskusteleminen, aiheesta riippumatta. Mielestäni on täysin yhdentekevää, kuinka samanlainen on, kuinka paljon on yhteisiä harrastuksia tai mielenkiinnon kohteita, jos juttu ei luista. Minä nimittäin pidän ihmisistä ja ihmisten kanssa puhumisesta. Puhun toki itsekin paljon, mutta osaan mainiosti kuunnellakin.
Onhan niitä yhteisiä jutunaiheitakin toki oltava. Eri mieltä voi olla vaikka kaikesta, kunhan aihepiiri vain on mieluisa. Minusta samanmielisyyttä muutenkin korostetaan liikaa ja jopa yliarvostetaan. Kehityksen edellytys on tyytymättömyyden ohella voimakkaastikin eroavat näkökulmat. Aikuisen pitää pystyä keskustelemaan asiallisesti mielipiteistään huolimatta.
Arvostan ylivertaisesti rehellisyyttä ja suorapuheisuutta. Mark Twain sanoi joskus jotain sen suuntaista, ettei alituisesti totta puhuvan miehen tarvitse koskaan muistaa, mitä on sanonut. Jotkut vähemmän tunnetut veikkoset ovat puolestaan todenneet, ettei suoralla puheella kavereita saa. Monesti se onkin totta, varsinkin omalla kohdallani. Mutta ystäviä minulla on enemmän kuin keneen minulla on mahdollisuuksia ylläpitää niin tiivistä suhdetta kuin toivoisin. Olen joskus jopa hieman epätahdikas töksäyttelijä, mutta minun kohdallani ei tarvitse koskaan arpoa, mitä tunnen jotain asiaa tai ihmistä kohtaan.
Huumoria-, ja sen tajua en voi korostaa liiaksi. Mielestäni elämä on liian lyhyt ja ainutkertainen jurottamiseen, kenellekään ei tule näppyjä hymyilemisestä eikä edes nauramisesta. Vakavistakin asioista vitsaileminen on hyväksi havaittu selviytymiskeino, eikä se tarkoita suorilta käsin sitä, etteikö ottaisi asioita vakavasti. Kaikilla meillä on hetkiä ja pidempiäkin, jolloin on vaikea kääntää suupieliä ylöspäin. Varsinkin jos elämä alkaa oikein nuoren miehen innolla potkimaan munille. Mutta sellaista vitutusta ei olekaan, jota ei voisi pahentaa mököttämällä ja valittamalla. Yritänkin kai sanoa, että oikea asenne vie pitkälle.
Minulla on neljä pientä mutta suurenmoista lasta, jotka vaikuttavat ajankäyttööni merkittävästi. Työn ja opiskelun puolesta olen niin monessa liemessä uitettu, että riittäköön maininta parhaillaan meneillä olevasta alanvaihdoksesta ja siihen täysin liittymättömästä pitkän tähtäimen opiskelusta.
Minusta on oikein mukavaa olla elossa. Vaikka elämääni on mahtunutkin monenlaisia ja sangen erikoisia vastoinkäymisiä, olen kiitollinen joka hetkestä, joka juuri minulle on suotu. Tällä en pyri viittamaan mihinkään korkeampaan voimaan, vaikka ymmärränkin hyvin, että moni sellaisen olemassaoloon tukeutuu. Uskonnot ovat parhaimmillaan hieno asia, varsinkin jos ne antavat ihmisille syyn elää ja kunnioittaa muita. Minä vain satun harjoittamaan uskonnonvapautta varsin kirjaimellisesti, sillä olen täysin uskonnosta vapaa.