• wolf cub
  • 25 vuotta
  • Vantaa
  • Nainen etsii miestä

Väärälle aikakaudelle syntynyt

Maanläheinen vaikkakin levoton sielu. Kujeileva, eloisa, rento ja iloinen olemukseltaan mikä näyttää välillä siltä ku olisin pikkulapsi karkkihyllyllä. Ja todella puhelias. Huonoina puolina tai ominaisuuksina joskus tosi kova suusta ja temperamenttinen. Innostun ja heittäydyn helposti mukaan ja vedän täysillä loppuun... väännötkin, jos tälleen parisuhteest puhuu, nii et mies sais näyttää "kaapin" paikan. Eli ajoittainen "kuri" ei oo pahitteeks ja tällä tarkoitan jonkinlaista mieltymystä (BDSM? Sadomakismi?) piiskaamiseen.

Mut sisällä mussa asuu herkkä, ajatteleva, analysoiva "pikkutyttö."

"Poikatyttömäinen" mielenkiinnon kohteiltaan ja vähän myös olemukseltaan. Oon kiinnostunut enemmänkin poikien jutuist ku tyttöjen. Mitä joku osaa, mä haluun osata kans. Useinmiten viihdyn erilaisten projektien parissa. Tällä hetkellä suunniteilla kiveen kaivertamista. DIY. Kaikenlaiset käsillä tekemiset kuuluvat harrastuksiini.

Sellanen seikkailunhaluinen kuitenkin minkä takii tuntuu jatkuvasti kuulumattomuuden tunnetta mihkään. Vaikeus pysähtyy. Arvostan aitoutta ja sitä myös muilta. Oon aika analyyttinenkin. Johtunee varmaan kiinnostuksestani psykologiaan ja siihen miks ihmiset käyttäytyy niinkuin ne käyttäytyy.

Inhoon eniten tätä nykymaailmaa, näyttöjä, älypuhelimia, koneita koska....

Mainoskatko - Sisältö jatkuu alla
Mainoskatko loppuu

...ennen kaikki oli paremmin. 
Siis silloin kun ei vielä eletty tätä älypuhelin ja tietokone nykymaailmaa. Ennen ihmiset oli sosiaalisempia. Pihalla leikittiin kirkonrottaa ja kymmenen tikkuu laudalla. Parvekkeen alla huudettiin aina "äitii tuu ikkunalle, täällä huutaa..." Oltiin kekseliäämpii, tehtiin alusta loppuun itse, korjattiin niin myös parisuhteetkin, koska korjaamolle oli pitkä matka. Käsitöitä arvostettiin koska ei ollu koneita tekemässä niitä. Mutta nykyään näemme frendejä puhelimet käsissä. Kysymme puhelimien kautta kuulumiset. Liitymme fb, twitteriin, instagramiin pysyäksemme mukana jokaisessa päivityksessä. Postaamme omia päivityksiä ja odotamme tykkäyksiä muilta tunteaksemme tärkeydentunnetta ja huomatuks tulemista. Omistamme kasapäin virtuaalikavereita.
Uskallan väittää että kirjettä kirjoittaessamme suurin osa ei keksisi enää parii lausetta pitempää kirjettä, koska me emme enää aloita keskusteluita kahta sanaa enempää "mitä kuuluu?" Ja me vastaamme siihen takaisin "Kiitos. Ihan hyvää. Entä sulle?" "Hyvää kans." Palstoilla haastamme riitaa anonyymeina ja esitämme eri ihmistä. Eihän meitä kukaan nää. Muuan kaveri, mua parikyt vuotta vanhempi kysy mult hämmästyksissään "siis miten viesteil voi tapella??" Vastasin "Voi." Ja aloin lukee hänelle pienen pätkän mun riidasta jonkun kanssa. Kyseisellä kaverilla oli ollut museopuhelin jolla pystyi vaan soittaa ja lähettää testareita. Ihailtavaa. Avaamme keskimäärin puhelinta päivää kohti 150 kertaa. Käymme sovellukset läpi ja hetken päästä kierros alkaakin alusta. Korvaamme yksinäisyyttä, tylsyyden tunnetta puhelimella. Olemme koko ajan tavoitettavassa kuin se puhelin olisi liimattuna ja kiedottuna meiän kätemme ympärille. Jo kaksivuotiaana katsellemme lastenohjelmia tabletista. Ruokapöydässä uutislehtien ja keskusteluiden sijaan räpläämme puhelinta. Emme ole hetkeäkään vapaita puhelimesta. Koko ajan pitäis olla vastaamassa jonkun viesteihin, soittoihin. Ahdistumme ja tulemme ärtyneemmäks. Lopulta emme keksi enää tekemistä koska tekemiset on siinä älypuhelimessa. Addiktoidumme jota verrataan huumeriippuvuuteen.
Näytöstä näyttöön. Työhaastattelutkin hoidetaan skypen tai whatsapin välityksellä. Ja kohta meiän pään sisään tungetaan siru jonka avulla me voimme lähettää viestejä ajatusten kautta.

Seitsemän vuotta puhelimella ollut 24/7 -addikti. 2,5-vuotta sitten fb lähtenyt. En siis fb, twittereis yms. Mutta täällä, hakemassa niitä todellisii tuttavuuksia jotka haluaa nähä livenä 'ilmoja pidellyt sää' puheiden sijaan tai keskustella maan ja taivaan väliltä.
En oo petipuuhia hakemas täältä!

En tykkää kulkee massan mukana ku lammas ja mennä näiden "normien" mukaan, et kolmeen kymppiin ikään mennes pitäs olla saavutettu ura, naimisiin meno, skidit, omistusasunto, bemari, mökki jne. Mä en osaa asettaa itteeni tohon muottiin enkä mahu siihen.
Vähän tällänen boheemi elämäntapa.

Ikä
25 v
Sukupuoli
Nainen
Etsin
Miestä
Kaupunki
Vantaa
Millä mielellä
En tiedä
Asun
Yksin
Suuntautuminen
Hetero
Lapset
Haluan lapsia tulevaisuudessa