• Wolf cub
  • 25 vuotta
  • Vantaa
  • Nainen etsii miestä
  • Paikalla

Normaalia vanhan aikaista suhdetta...

Missä on ne ennen vanhaan suhteet? Ennen vanhaan suhteet kesti. Yhessä oltiin ja suhteesta tuli vuosisadan rakkaustarina. Ennen vanhaan oli myös kuriakin. Skiditkin oppi arvostaa ja kunnioittaa omii vanhempii. Keskellä suomee maalla asuu ne pitkät rakkaustarinat eks nii? Siellä kaikki korjataankin koska korjaamolle on niin pitkä matka. Sieltä auktoriteetti ja vanhan ajan meininki kumpuaa. Mies on mies ja muistuttaa tarvittaessa piiskalla naista kuka on isäntä talossa. Nainen kiukuttelee tms ja mies hakee naisen polvelle ja piiskaa sitä. Sit se nainen rauhottuu ja on loppuillan tyytyväisenä miehen sylissä. Eli toisinsanoen näyttää välillä "kaapin" paikan. Mut miehel ei oo mitään diktaattorin valtuuksii. Tasa-arvoinen suhde kaikinpuolin. Mä en voi sietää määräilyä sitten yhtään, kun vain siinä vaiheessa kun itse oon tehny väärin ja mies sanoo, et ny on "ankaran puhuttelun paikka." Mä ainakin koen tarvitsevani sellaista. Siinä yhdistyy turvan tunne, väitän. Oon välillä tosi kova suustani eli kuritonkin ja kun mä pääsen vauhtiin, niin kierrokset vaan kasvaa kasvamistaan ellei mua pysäytetä. Mä en osaa lopettaa! Joillakin on se ihme kyky pysäyttää pelkällä katseella jo. Ihailen...

Mä en tätä kirjoittamaa kirjoita ilman aikaisempaa kokemusta seurauksien hakemisesta tai minään fantasia pohjana. Niin tekis ihan hyvää vaa ja oppis tämäkin tyttö olemaan kunnol ja ihan myös sitä kumppaniakin ajatellen täs. Miestä joka on tuki & turva. Rankaisee väärästä käytöksestä ja tekeekin sen vain rakkaudesta. Mä oon alistuvaa tyttöö tässä määrin, et mä tykkään siit ajatuksest ja tunteesta ku mies ottaa "ankaraan puhutteluun" ja sä saat vaa antautua sen vahvoille käsivarsille. Sitten on taas on taas pahat sanomiset unohdettu ja jätetty taakseen.
Mä oon vielä siinä ja siinä rajoilla, et oonko nainen vai pikkutyttö. Oon sekä että. Ihan fiiliksen mukaan.

Miestä jolla pysyy työkalut kädessä eikä oo mikään neiti. Miestä josta ei saa olla huolissaan mitä baari reissuilla tapahtuu "Tuli tos kuolattuu jonkun blondin perään" episodeja. Tää oli vaan mun visio parisuhteest ja mitä mä haen. Mä näen tän normaalina ja mua ei yhtään nolota kirjoittaa tätä näin avoimesti kosk yhtä avoimesti mä puhun maan ja taivaan väliltäkin. Nimenomaan se puhumattomuus on suhteen syöpä. Tänäpäivänä kun omista haluista ja toiveista ei uskalleta suhteissa puhuu. Mä puhun. :) Eli ihan lyhyesti sanottuna etsin miestä. :) Ja meillä on siinä vaiheessa paljon yhteistä kun jo pelkästään YKSI asia kohtaa -ajatusmaailma. Mikään ei toimi jos ajatusmaailma ei kohtaa. 

(Tuun helposti väärinymmärretyksi joten selkeyttääkseni kyseessä EI OLE mitään väkivaltaa tai BDSM meninkii. Oon väkivaltaa vastaan. En juurikaan juo ja toivoisin sitä myös sulta ettet juurikaan käytä mitään päihteitä tms).

Mitä mä kertoisin itsestäni. Mä en osaa kirjoittaa mitään niin lyhyesti kuten en edellistäkään.
Mut tää on mun tarinani...

Mainoskatko - Sisältö jatkuu alla
Mainoskatko loppuu

Omaan värikkään ja kujeilevan persoonan. Joten saankin tästä syystä usein kuulla olevani pikkumyy. Oon aika rento olemukseltani. Oon suorapuheinen enkä ala kirjoittaa ittestäni mitään kiiltokuvaa tähän koska ne kahden ihmisen väliset omat ongelmat on yleensä ne mitkä vetää lopulta eri teille. Arvostan aitoutta ja sitä myös muilta. En tuu toimeen epäaitojen ihmisten kanssa. En mykkien enkä ujojen koska olen itse aika ulospäinsuuntautuva persoona. Iloinen, hyvä sydäminen, rohkea, avoin, huumorintajuinen, mutta joskus myös temperamenttinen, mut muuten kunnon tyttö. Vähän kuin tulisielu. Joskus tunteet roihuaa. Pitkävihanen en oo. Toivottavasti et ois säkään. Yleensä lepyn nopee, riippuen toki tilanteesta. Frendit sanoo mua rennoksi, hauskaksi, puheliaaksi, hyväks tyypiks mutta saan myös kuulla olevani aika analyyttinen. Johtunee varmaan kiinnostuksestani psykologiaan ja siihen miks ihmiset käyttäytyy niinkuin ne käyttäytyy.

Mä en siedä valehtelua. Oli se asia mikä tahansa, kumppanin pitäis pystyä luottamaan toiseen. Valehtelun jälkeen ei auta mitä ihmeellisemmät kootut selityksetkään. Se on ohi. Ja paluuta ei enää koskaan oo. Omaan hyvän intuition ja välillä psyykkaan itteeni voidakseni luottaa taas vaistooni. En myöskään siedä pinnallisia ihmisii. Jos sulle se ihmisen ulkoinen olemus on tärkeempi kuin sisäinen sydän ja persoona, niin kantsii kääntyy muualle. Mun ystävä piiris on 0 pinnallista tai ylimielistä jotka tulee luettelee omaisuuttaan. Tässä vaiheessa voin kertoa etten meikkaile.
En ees osais enkä tuu koskaan meikkaa. En haluu niit mömmöi mun naamaan. :D En käytä korkokenkiä, kävelisin ku bambi. Haha. :D En jaksa ottaa sali kuvii, en juurikaan ees selfieitä. Kaukana siitä hienosto naisesta. :D En pidä diivailevista ihmistä. Syön ku alkuasukas välil, eli ei mitään käytöstapoja. :D Oliskin joku aina muistuttamas käytöstavoista. :D 

En oo ura, ura tai materialistinen ihminen. Raha ei tuo onnellisuutta. Turvaa se tuo, mut jää tän maan päälle. Mut mä oon kyl aika utelias tietää paljon sä omistat työkaluja. :) Mä oon Tee Se Itse ihmisii ja välillä kymmenen eri projektii päällä samanaikaisesti. Vaik useinmiten joku leffa tai sarja vie voiton, mut se on sit omaa laiskuutta. Oon siis puuseppä ammatiltani ja nyt myös sisustusrakentaja. :) Vielä puuttuu oman talon rakentaminen.
Ehkä vielä joskus.

Mul on kauhee auttamisen halu. Saatan kotimatkalla kävellä pimeää jalkakäytävää ja tulla tien risteykseen kunnes nään kissan istuvan kivellä lähellä tien risteystä. On talvi ja kylmä. Mä otan sen ja lähen viemään sitä himaan. Ajatuksina, "mulle on tarjottu kattoo pään päälle, on mun vuoro auttaa." Mut tunnetaan eläinten pelastajana. (Kissojen kid nappaajana :D) Seuraavan päivän etsimäs oikeet omistajaa ja palautan. Joskus koitin linnunkin pelastaa. Mä haluun aina pelastaa kaiken. Aina pitää taistella, koskaan ei luovuttaa. Mä kirjotin teininä paljon runoja elämän ja kuoleman väliltä. Kuten myös vihan ja rakkauden. Taistelun ja luovuttamisen. Sitä elämä on. Välillä kompastutaan ja pudotaan kuoppaan, sieltä ryömitään ylös takas jaloilleen ja uudelleen. Sitä ihmisen elämä on syntymästä kuolemaan asti. 

Skidistä asti piirrellyt sarjiksii, jotka kertoivat 8-vuotiaasta pikkupojasta joka oli aina väärässä paikassa väärään aikaan. Takaa-ajoo, ritsalla ampumista, härnäämistä yms. Piirtelin periaatteessa vaan itteeni poikana jona ehkä olisin halunut syntyä. Oonkin vähän tällänen "poikatyttö" persoona, et mua on kiinnostanut skidistä asti poikien jutut ja leikit. Mitä joku osaa, mä haluun osata kans. Kaikki tekninen ihmeellisyys, sähkö jutut, rakentaminen, pelit ja sun muut. Joskus roihuavan notskin äärellä istuminen pimeässä meren rannalla on ihan mukavaa puuhaa. Veneilykin... 

Mikä parasta terapiaa, istut autossa matkalla ilman päämäärää ja katselet vaan maisemii musiikkii kuunnellessa.
Ilman päämäärää on aina perillä. Toisinaan mul elää sellanen elävänoloinen visio päässä, jossa mä matkustan pitkänmatkan junal ja istun junassa ikkunan puolella väsyneenä ja ehkä puoliunessa. Vieressäni istuu koira vahtimassa (en tosin omista lemmikkei, mut jos se ois, niin joko semmonen isokokoinen tai sitten se keeshond, mut toisaalt se on liian pieni kokoinen vahtii mua :D). On pimeää, ulkona sataa vettä ja junan ikkuna on täynnä vesipisaroita. Kuin oisin "pakomatkalla" kaikesta ja niinhän mä oonkin. Levoton sielu.

Ja tarina vain kasvaa...

Maailman parantaja. Joku kaunis päivä käsikirjoitan leffan jossa puhutaan rasismista, sodasta, vihasta ja rakkaudesta. Se leffa menee niiden kylmempiekin ihmisten syvälle sydämii, jonka jälkeen kaikista tulee kunnollisia, paha loppuu...
Ei, teoilla tätä maailmaa parannetaan.
Rakkautta ja rauhaa!

Ikä
25 v
Sukupuoli
Nainen
Etsin
Miestä
Kaupunki
Vantaa
Millä mielellä
Parisuhteeseen
Asun
Yksin
Suuntautuminen
Hetero
Varaustilanne
Vapaa
Lapset
Haluan lapsia tulevaisuudessa