• lobotomia
  • 43 vuotta
  • Helsinki
  • Mies etsii naista

Jollain rajalla

Inhoan sitä kun ihmiset sanovat, että he tasan tarkkaan tietävät mitä haluavat. Erityisen häiritsevää se on suhteessa toiseen ihmiseen. Ihan kuin joku ihminen olisi palautettavissa muutamaan yksityiskohtaan. Mahtaa olla jollekulle pettymys, kun saakin enemmän, kuin mitä oli listannut!

Mitä tämä nyt sitten kertoo minusta? Tähänhän piti kirjoittaa itsestä jotain, jotta sitten joku siellä jossain voisi arvioida minut.... no ehkä tämä kertoo minusta sen, että kaikken eniten luotan dialogiin, tapahtuu se sitten missä tahansa mediumissa, kunhan tapahtuu. Se voi tapahtua livenä, se voi tapahtua kuukausien kirjeenvaihdolla, se voi tapahtua yhteisillä kävelyreissuilla Nuuksion metsissä, ei siihen ole sääntöä. Tämä kertoo minusta myös sen, että en lyö lukkoon edes sitä mitä täältä etsin. Etsin mitä etsin, etsin kaikkea ja en mitään. Minua huvittaisi tavata ihmisiä, tutustua, joku jää ystäväki, joku katoaa takaisin tuntemattomaan, joku jää ehkä parisuhteen toiseksi osapuoleksi.

Minulla ei oikeastaan ole sellaisia ystäviä kovinkaan paljoa, joiden kanssa jakaa asioita. Olen ehkä hiukan erakko. Ja kyllä minä pelkään ihmisiä. Kuitenkaan tässä iässä en enää haluaisi pelätä ihmisiä. Olen liian vahva pelossani ja herkkyydessäni. Ja herkkyys jää niin usein ihmisiltä näkemättä. Mutta miten se voisi tulla esiin, jos en anna sen tulla esiin? No, sitäpä tässä harjoittelen. Ehkä osaan jotain jo ennen eläkeikääni? Hah.

Minä teen työtä, joka on tasan tarkkaan se missä olen edes hiukan hyvä. Ja jossa ei koskaan ole valmis. Se sopii minulle, vaikka joskus se jatkuva keskeneräisyys vituttaakin - se syö välillä itsetuntoa. Mutta sitten muistaa, että se on minun työni luonne ja se on myös ihmisenä olemisen luonne. Jos ihminen olisi joskus valmis, se tuhoutuisi omaan mahdottomuuteensa.

Tämmöstä ajatusta nyt.

Kaipaan uteliaita ihmisiä ja sellaisia, joilla on sellaista tietoa ja ymmärrystä maailmasta, jota minä voin vaan ihailla, kuin toinen omaisi jonkin maagisen kyvyn!

PS. ja semmonen ois mahtavaa, jos joku tykkää metsästä, niin voisi ottaa minut mukaan. ehe ehe. ehkä oudoin ehdotus ikinä. mutta oon entinen urheilija, joten aikoinaan opin vihaamaan liikuntaa - muuten en olisi ex-urheilija. olen kadottamassa myös metsän, joka ennen oli paikka, jossa oloni oli rauhaisa ja jossa liikuin paljon paljon paljon. kaipaan siis metsää ja siellä ollessani uskoisin löytäväni liikkumisen ilon uudestaan.

Ikä
43 v
Sukupuoli
Mies
Etsin
Naista
Kaupunki
Helsinki
Millä mielellä
Ei luokitusta
Suuntautuminen
Hetero