Niinku sä meet baariin niin siel nykyään kaikki hengaa jossain kaveriporukassa. Et on kadonnu sellanen arvokas ja itsenäinen baarikulttuuri. Ja selitys tälle asialle on tietyst että te kaikki mimmit hengaatte Faces ja sit siinä ohella pidätte deittiprofiilia tääl Citys, ja sit teil jos ootte hyvännäkösii niin pirisee silleen puhelin ettette enää baariin jouda paitsi josku mimmifrendien kanssa kun lähetään kimpas. Lopputulos on että ilmestynyt netti vei parhaat päältä sinkkumarkkinoilta ja me ougoing kundit jäätiin mittailemaan habojamme ja tieteellistä sivistystämme baarin tupakkapaikoille. Ihan p*stä, onks IHAN PAKKO tulla tänne teitä ettii? Hitto mä istun riittävästi koneella muutenkin, tuol paistaa aurinko ja kukkaseppeleiset kultakutrit kirmailee kedoilla satakielten kuoron ylisteessä, sit mä laahaan teidän perään tänne facebookiin vai mikä City tää oli (tjsp (tm)).
Ai kuka mä olen? Mä olen SUNNUNTAINA KUN ULKONA PAISTAA AURINKO kirjotan johonkin hiton verkkopalveluun ilmoitusta kun mul on käsitys että tänne valuu vain just sellaset luuserit kuin minä, tällaset jolla roikkuu remonttiprojekti tossa keittiössä mutta tyyppi herää klo 8 vähäunisena, kysymys kuuluu miks te herätitte mut? Kuuluuko anteeksipyyntöä? Hardly. Muutenkin kärsimistä ja jos taloyhtiön isännöitsijä vain viitsisi vaivautua kiinnittämään ovikelloon uuden kilistinnarun, kaikki ongelmat olis kerralla poispyyhitty. Mutta jotain täs on että ihminen joka pitää itseään suuressa arvossa, älykkäänä, lukeneena ja sivistyneenä, lahjakkaana ja arvokkaana (kaikinpuolin rinnerivarin häämöttävän anopin sulhaskriteerit moninkertaisesti täyttävänä), könyää tiedostetun ilkkuvan vertaispaineen runtelemana ja lopulta kolminkerroin taittamana, omana arvokkaana sunnuntaiaamunaan tänne tällaisia viestejä kirjoittelemaan. Siinä on jotain minkä ääneen lausumalla välittömästi luovuttaa sen rinnerivarin appiukon metsäpalstat huonommille kandidaateille, mikä on tietysti loukkaus korkeampaa älykkyyttä ja nuhtelun pelkoa kohtaan.