□ Δ O X = [F90+F60.3]
mahdottomuushan tämä on mutta lyödään nyt sitten kaikki valtti (mtg)
kortit pöytään : etsin naista joka on itseni kaltainen nörtti (tai nörtimpikin).
olen yrittänyt sinkkuilla ja asennoitua siihen "oikein" ja "positiivisesti"
mutta siltikin tilanne useammin ahdistaa ja tuntuu vaikealta kuin hyvältä
ja oikealta. jotenkin sitä vaan ei osaa olla sitä oikeaa täydentäjäänsä,
parempaa puoliskoa..
näissä seuranhauissahan tulisi aina tehdä aina luettelo siitä,minkälais-
ta ihmistä on hakemassa; silti kuitenkin melko harvoin toinen ihminen
on juuri sitä mitä toivoo löytävänsä.no, hakukriteerithän tietysti anta-
vat haettavan ulkoiset raamit mutta samalla karsivat joukolla pois monia muita jotka eivät välttämättä sovi ulkoisesti hakuun,mutta joiden
luonne ja persoonallisuus voisi sopia loistavastikkin yhteen seuranha-
kijan kanssa. vaikuttaa varmaan tosi pinnalliselta paatokselta;vaikka-
kaan sellainen ihminen en (toivottavasti ainakaan) ole.
jokaisellahan kuitenkin on ne omat mieltymyksensä toisen ihmisen ja
kumppanin suhteen - moniko todella haluaisi viettää elämäänsä täysin
mieltymystensä vastakkaisen tyypin kanssa? siittähän ei hyvää seuraa.
mutta miten voisin tavata jonkun? mulle sosiaalisuus ja ihmisten kans-
sa kommunikointi internetin / sosiaalisten medioiden ulkopuolella ei ole
mikään itsestään selvyys. aina välillä sitä tulee kiinnitettyä huomiota
johonkin kiinnostavan oloiseen yksilöön kaupungilla (tai pelipaikoissa/
kaupoissa joissa vietän aikaani ja teen ostoksia) mutta törmään aina
samaan esteeseen: en kertakaikkisesti pysty menemään ja aloittamaan
keskustelua kiinnostavan henkilön kanssa - en vaikka miten yritän
henkisesti saada itseäni eteenpäin. jokin estää! en tiedä mikä..ujous?
torjutuksi tulemisen pelko? huono itsetuntoko? vaiko kaikki yhdessä..?
sitten siinä käy niin että jään vain ihailemaan etäältä kunnes tämä kiin-
nostuksenkohde lähtee -eikä saa koskaan tietää mitään. ja siinä sitä
ollaan;jään paikoilleni ihmettelemään kykenemättömyyttäni ilmaista kiin
tymystäni julkisesti (/tosi-elämässä).
tästä varmaan onkin jo monille tullut selväksi että olen epäsosiaalinen
olento,enkä varmaan sitä kaikkein tasapainoisinta lajiakaan. tämä kaik-
ki on totta : en juurikaan viihdy ihmisten keskellä, en käy massatapah-
tumissa,konserteissa,festareilla ja jo ruuhkaisessa linjurissa istuminen-
kin vaatii henkisiä ponnisteluja (ja ulkoisia apuja kuten kirjan ja/tai
mp3-soittimen) auttamaan unohtamaan paikalla olevat,pieneen tilaan ja hyvinkin lähekkäin tahtomattaan ahtautuneet muut ihmiset.
miten siis voisin tosi elämässä kohdata jonkun kun tietoisesti välttelen
tuntemattomien ihmisten seuraa? tästä päästäänkin otsikkoon :
"mahdoton yhtälö". sen ratkaisemiseksi tarvitaan varmasti paljon
tunneälyä,sydäntä,empatiaa,kärsivällisyyttä sekä kimppu muita taitoja
joita en tähän nyt osaa listata..
-¥^N