Vainamo, 33v

Yksinäinen, kirjaileva nuorimies

Olen siis tällainen 2.4.1990 Oulussa syntynyt, Kiimingissä kasvanut, Oriveden Opiston sanataidelinjalla opiskellut ja paikkakunnalla edelleen asuva nuorimies. En haluaisi antaa etukäteen liikaa itsestäni, sillä tarvittaessa oikeaan henkilökohtaiseen tutusteluun ei jäisi paljoakaan varaa, enkä yleensäkään pidä tällaisista, että tutustumisen pilaa tietoisuus siitä, mitä toinen tai molemmat voivat toivoa toisiltaan.

Mutta... Opiskelin sanataidetta ks. opistossa, koska kirjoittaminen on intohimoni, ollut jo kahdeksan vuotta. Siihen on kuulunut alusta asti esikoisteokseksi haaveksimani romaanikäsikirjoitus, muutamakin runokokoelma, esseitä, toteuttamista vaille vietyjä pakinoita, novelleja...

Muita harrastuksia ja mielenkiinnonkohteita ovat tietty musiikki, joskus elokuvat, valokuvaus, liikunta ja luonto. Musiikkipuolella olen väittänyt olevani kaikkiruokainen, mutta rajat on minullakin. Kuitenkin tykkään aika laajasta skaalasta, klassisesta heviin. Ne, jotka eivät koskaan ole päässeet sydämeeni, ovat iskelmä, jazz, suurin osa popista, ja hevipainotteisuudestani huolimatta äärimmäinen hard core, sekä rap, vaikka viimeisen sanomakeskeisyys onkin hyvä pointti yrittää tutustua. Facebook-profiilini sisältää tällä hetkellä yhteensä 63 kappaletta artisteja, bändejä ja genrejä. Suosikkeihini kuuluvat Nightwish, Deathstars, Within Temptation, Evanescence, Fireal...

Persoonastani voisin kertoa paljon. Ensinnä sen, että se on taas viimeisen vuoden parin aikana vaihdellut todella paljon, mutta nyt olen löytänyt sen ainoan oikean identiteetin, johon palasin joidenkin poikkeusten ja muutosten jälkeen. Aina kuitenkin pohjana on ollut persoonallisuus, uniikkius, individualistisuus. Erikoisuus, monen mielestä suoranainen friikkiys. Siihen kuuluu alituinen pohdiskelu elämän eri piirteitä koskien, ja tietyillä hetkillä päästelenkin vastauksina aforismeja. Kuljeskelen aika paljon ulkoilmassa, joskus tunnettua nopeatahtista marssiani sinnetänne pitkin katuja ja polkuja, kaupungissa, metsäpoluilla, milloin missäkin. Joskus tiedostan tutkivani ihmisten touhuja ja olemusta ja mietin sen kirjallisen ilmaisun muodossa. Työetiikkani kuitenkin on, etten kanna manttelini taskussa muistivihkoa ja kynää tätä varten, vaan puhtaasti tajunnastani tulevia juttuja varten.

Mielestäni en ole koskaan ollut ollenkaan hyvä sosiaalisissa suhteissa tai asioissa, minkä takia minulla ei olekaan syntynyt syvällistä suhdetta ja yhteisymmärryksen tunnetta kuin yleensä normaaleiksi luokittelemillani ihmisillä yleensä katson tapahtuvan lähes jokaisen ystävänsä kanssa - ellei sitten vasta viime vaiheissa yhden ihmisen kanssa. Toivoisin sellaisen syntyvän.

Mainoskatko - Sisältö jatkuu alla
Mainoskatko loppuu

Minua onkin epäilty Aspergerin syndroomaiseksi, koska täytän monia sen tunnuspiirteistä. Huonot sosiaaliset taidot, intohimo johonkin asiaan, ties mitä, mikä on minulle arkielämässäni tuttua. Tietty olen ajan myötä oppinut edes jotain, ja en kaiketi vaikuttaisi niin autistisluontoiselta kuin voisi tämän artikkelinkin perusteella kuvitella, mutta ymmärrykseni eri jutustelutilanteissa on vaan niin rajallinen, etten ymmärrä oikeastaan mitään niistä jutuista joista muut keskenään puhuvat, enkä osaa muodostaa niitä. Tavallaan jutun täytyy olla "yksinkertainen": sillä täytyy olla selkeä aihe, tausta, juoni, jne. En myöskään osaa aina lukea rivien välistä sitä, mitä joku voi todellisuudessa esim. täällä tarkoittaa, tai tunnetiloja tai mielialoja viestien takana.

Ymmärrettävistä syistä minulla ei ole liikaa kokemusta ihmissuhteista, mikä selittää sen, ettei minulla ole kokemusta seurustelustakaan tai mistään siihen liittyvästä.

Mutta toivoisin tämän voivan joku päivä muuttua. Lukemattomien epäonnistumisten kautta olen jo menettänyt toivoni löytää ketään, joka voisi pitää minusta yksinäni sellaisena kuin olen niin paljon, että voisi viettää aikaa kanssani, jakaa elämänsä, niinkin laajaan mittakaavaan kuin toivoisin - kerralla koko loppuelämäksi.

Millainen toisen pitäisi olla? Nämä kokemukset ovat ajallaan kerrallaan hioneet käsitystäni ihannenaisestani, ja olen tullut seuraaviin tuloksiin, jotka eivät ole koskaan ehdottomia, eikä niitä mielestäni pitäisi edes esittää, mutta varmasti jokainen haluaisi että kerralla voisi löytyä sellainen, joka täyttää mahdollisimman monet toiveet, että yhteisymmärrys voi mahdollisesti syntyä.

Toisen osapuolen iästä sen verran että itse suosin itseäni kypsempi-ikäisiä koska tunnen tulevani heidän kanssaan paremmin juttuun ja toimeen. En kylläkään pidä siitä tunteesta, jos joudun toisen liiallisesti neuvottavaksi kuin pikkupoika, mikä toisi esiin ikäeron keskeisen huonon puolen, eli ettei kuitenkaan olla aivan samalla viivalla... Toivoisin kuitenkin ikäisekseen mahdollisimman hyvää kypsyyttä henkisesti, että osaa ajatella avarakatseisesti ja empatialla, tunteella ja sympatialla. Herkkyys, tunne-elämän värikkyys on mielestäni kaunis asia. Taiteen toteutus, mieluiten kirjoittamisella olisi ehkä toinen keskeinen juttu. Olisi hyvä että hän viihtyisi kirjojen parissa, mutta etteivät ajatukset lähtisi pääasiassa vain kirjojen kautta, vaan omista mietteistä, ja molemmat rikastuttaisivat toisiaan. Luonnonläheisyys on minun kanssani melkeinpä pakko olla, eikä "ympäristösidonnaisuus" maalle tai kaupunkiin saisi olla rajoittava tekijä. Tyytyy mieluummin kuin vaatii. Ei tulkitse kliseiden mukaan, myöskään minua, ei neuroottinen siinä mielessä, ei pelkää liian häpeilemättömän tuntuista lähestymistäni ja tutustumistapaani tai huomiotani. Itse tarvittavan sosiaalinen, ettei puheenpito jäisi yksin minun vastuulleni, ja ettei syntyisi minulle erityisen ahdistavia hiljaisuuden hetkiä ja vaivaantuneisuutta.

Sitten tullaan siihen ehkä pahimpaan, jonka luettelointia kyseenalaistetaan ehkä eniten. Mutta jokaisella kuitenkin on omat vaateensa siitä, mikä sytyttää ja mikä ei, se on tosiasia, minkä takia minäkään en ole useimmiten ollut tarpeeksi riittoisa siinäkään. Mutta ulkonäköön liittyvien tekijöiden valinnat, vaatetus, staili yms. antavat aina oman kuvansa sisäisestäkin maailmasta, ja minulla siitä kielivät mm. kuvattomat t-paidat, tuulihousut, tummat lenkkarit, mantteli (en ole armeijamyönteinen tai mitään, pidän vaan sen ulkonäöstä), mahdollisimman naturena pidetty muu malli, kuten värjäämättömät hiukset, lävistämättömyys ja tatuoimattomuus, se etten kulje minkään muodin tai hiusmallin mukaan. Toivoisin Sinunkin olevan mahdollisimman persoonallinen, muttei ehkä samanlainen resupekaksikin nähtävä tapaus kuin minä. Ylipäätään selvästi muista erottuva persoona joka voi näkyä myös omalla tavallaan aisteinkin olisi hyvä.

Olen huomannut viime aikoina, etten ole sopivaa seuraa yltiöpirteille ja elämäniloisille euforistikoille, vaikka oma elämänasenteeni onkin positiivinen, mutta sen tasavuuden ja melankolisuuden alta ei oikein voi erottaa sitä mitä em. tyypit ehkä ennemmin toivoisivat. Harmikseni olen huomannut, etten muista milloin olisin saanut toisen oikeasti kunnolla nauramaan, eli mikäli etsit ennemmin huumoria kuin asiallisuutta, en ole oikea siihen. Jalat maassa, mutta eskapismi kallistaa puoleensa ennemmin. Vaikka epäröisit jonkin edelleen vallitsevan vaikean elämäntilanteen takia, ei pidä epäröidä, sillä toivoisin kokevani sen tunteen, jos voin auttaa toista, ja toisinpäin.

Vielä yksi seikka niille, jotka minulle parhaassa tapauksessa saattavat miettiä vastausta: yksi hyvä pikkutarkka merkki olisi, että jos ette vastaisi sillä mielellä, että koette olevanne kenties tähän sopiva - vaan siten, että jos tunnistatte minussa jotain samaa kuin itsessänne, mielellään tietty mahdollisimman paljon.

Toivoisin kuvan mukaan, jos vastaatte.

Kiitos jos luit tähän asti.

Sukupuoli
Mies
Ikä
33 v
Etsin
Naista
Asuinpaikka
Turku
Millä mielellä
Parisuhteeseen
Asun
Yksin
Suuntautuminen
Hetero
Varaustilanne
Vapaa
Lapset
En halua lapsia

Mitä mieltä kaverisi ovat?

Jaa profiili ja kysy: