Ajattelin hieman kiusata itseäni tällaisellakin. Hei vaan, tämä on sitten minun ilmoitukseni, luet sitä.
Mitenkään liian aktiiviseksi tai sporttiseksi en voi itseäni kehua, olen ehkä vähän huono motivoitumaan. Takana on muutamia vuosia ihan kunnon nahjusteluakin, nykyään sentään olen taas ryhdistäytynyt melkoisesti, käyn piruuttani taas vaihteeksi töissäkin, vaikkei vapaa-aikakaan mulle varsinaisesti tuota ongelmia. En silti osaa täysinkään autistisena maata seinää tuijotellen, sitä repii sitten virikkeitä sieltä sun täältä...
Niin, siinäpä hieman mielenmaisemaa. Omaa fysiikkaa lienee näissä ilmoituksissa myös sopivaa kuvailla? En pidä itseäni luotaantyöntävänäkään, vaikken juuri pelailekaan. Pituus on jossain siellä sadankahdeksankymmenen paikkeilla, paino reilusti alle sen, tarkkaa määrää en tiedä. En ole paksu mutten myöskään laiha, roteva pätee ehkä jollain tavalla. Ja leveä. Ihonväri vaihtelee vuodenajan mukaan hailakan ruskeasta melkein oliiviin, hiusmalli on peräisin kahden vuoden takaiselta klaniksi ajelulta, jonka jälkeen ovat kasvaneet luomuina tummaksi pehkoksi, heh..
Pitäisiköhän sitten kertoa niitä hyviä ja huonoja puolia itsestään. Miten sitäkin sitten tehdään? Olen hyvin kuunteleva kriitikko, vittumainen eläintenystävä.
Tässä vaiheessa lukija jo luultavasti ymmärtää tämän sarkastisen otteen yksinäisen mielen defenssiksi, sillä sitähän se tottakai on. En tekisi tällaista ellen olisi jo höperehtinyt yksinäisyyttäni tarpeeksi. Sosiaalinen elämäni on päässyt kuihtumaan olemattomiin, ja melkeinpä minkälainen seura tahansa olisi tervetullutta, toki haluaisin tässä vaiheessa sellaista seuraa joka myös osaa kirjoittaa (ymmärrettävästi). Mitäpä muuta sitten, tupakointi olisi tietenkin plussaa, sillä se on yksi harvoista intohimoistani, ei haittaa vaikket olisikaan kalaruokien suuri ystävä, siinäpä kai tärkeimpiä kriteerejäni. Olen myös toistaiseksi ollut juomalakossa, sillä havaitsin taannoin, miten hidas itsemurha oluella on aika surullinen tapa kuolla nuorena. Muuten olen aika avoin.